Fideksen ilmestys -vuosijulkaisu
Fideksen Blogi 2022
VUJUMESSUN SAARNA
Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 15
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”
Saarna
Mitä ystävyys on? Millainen on sinun ystäväsi? Miltä tuntuu rakkaus? Jeesus sanoo: ”Minä sanon teitä ystävikseni”. Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan. Ystävyyden kautta voidaan tuottaa monenlaista hedelmää.
Millainen sitten on ystävä? Ystäväksi voisi lukea henkilön, joka on itselle tärkeä, luotettava, turvallinen, rakas. Ystävä on kuin kynttilä. Sellainen kynttilä, joka luo lämpöä ja valoa ympärilleen. Kynttilä, joka valaisee pimeimmänkin huoneen.
Ystävyyden teemasta nousee ajatus yhteydestä. Yhteydestä, joka ei jätä ulkopuolelle. Yhteydestä, joka välittää, kuuntelee ja ymmärtää. Me ihmiset tarvitsemme yhteyksiä. Yhteyksiä tarvitaan niin ihmissuhteissa, koulumaailmassa kuin internetissäkin. Yleensä siinä on aina sinä, ja joku, joka vastaa sinulle jollain tasolla. Yhteys on kykyä olla läsnä sekä itsellemme että toisille. Me elämme yhteydessä Jumalaan. Jumalaan saamme yhteyden esimerkiksi rukouksen kautta. Jumalan ja ihmisen välinen suhde on saamista. Me saamme kaiken lahjana, mutta Jumala ei vaadi meiltä mitään takaisin vastalahjana. Jumala uhrasi ainoan poikansakin silkasta rakkaudesta meitä kohtaan. Elämme yhteydessä myös läheistemme kanssa. Koulumaailmassa nämä läheiset ovat ystäviä, koulukavereita.
Raamatun kohdassa Jeesus sanoo, että meidän on tuotettava hedelmää. Millainen tämä hedelmä on? Yksi hedelmä, joka pysyy, on ystävyys. Ystävyys, joka ei horju, on läsnä, auttaa toista, on vastavuoroista. Tällaista ystävyyttä sisältyy ainejärjestöömme Fidekseen. Fideksen kautta olemme saaneet uusia ystäviä. Olemme päässeet osaksi hienoja tapahtumia. Olemme ehkä oppineet uutta. Jokainen näistä hetkistä on ja on ollut ainutlaatuinen, sillä niissä olemme olleet yhdessä. Yhdessä lähimmäisemme kanssa. Ilo, onni ja kiitollisuus lukeutuu näihin hetkiin. Nämä hetket valaisevat arjen, tuovat harmauden keskelle juhlan, ilon, rakkauden tunteen. Yhteenkuuluvuuden.
Jumala halusi meidän toimivan yhdessä. Hän halusi meidän tekevän toisillemme hyviä asioita. Sellaisia, joita toivoisimme itsellemme tehtävän. Hän halusi meidän kehittyvän, luottavan ja pyrkivän parhaimpaamme. Hän halusi, että tukisimme toinen toisiamme, olisimme läsnä apua tarvitsevalle. Kirje roomalaisille puhuttelee meitä ihmisiä toimimaan toistemme hyväksi. Jumala on antanut meille tehtävän, olla apuna ja edistää hänen tekemäänsä hyvää. Joskus me saatamme vain odottaa Jumalan antavan meille merkin tai ohjaavan meitä. Tällaiset pienetkin ohjaukset saattavat jäädä meiltä huomaamatta, jolloin tuntuu, että Jumala ei muistakaan meidän olemassaoloamme. Me saatamme joskus unohtaa, että Jumalan apu ei aina ole suuria ihmeitä, vaan tavallisia pieniä asioita. Me olemme se Jumalan apu, Jumalan kädet, jalat ja silmät maailmassa. Aivan kuten Jeesus pelkällä kosketuksella paransi ja auttoi ihmisiä, mekin voimme omalla kosketuksellamme parantaa ja auttaa toisia. Avilan Teresan nimissä kulkeva rukous muistuttaa: ”Kristuksella ei ole muuta ruumista kuin sinun ruumiisi. Ei muita käsiä tai jalkoja maailmassa kuin sinun kätesi ja jalkasi. Sinun silmilläsi hän katsoo myötätuntoisesti tätä maailmaa, sinun jaloillasi hän kiiruhtaa tekemään hyviä töitä.” Me olemme Kristuksen kädet ja jalat maan päällä, me olemme hänen myötätuntoiset silmänsä. Me olemme hänen ruumiinsa. Teoilla voimme luoda uskoa ympärille. Sanat ovat pelkästään tyhjiä sanoja, jos emme voi vakuuttaa ihmisiä, ja usein se tapahtuu juuri tekojen kautta. Kuten vuorisaarnan kultainen sääntö neuvoo ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Ollaan toisiamme varten ja jaetaan iloa ja rakkautta ympärillemme.
Kirjoittanut Veera Ruti
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”
Saarna
Mitä ystävyys on? Millainen on sinun ystäväsi? Miltä tuntuu rakkaus? Jeesus sanoo: ”Minä sanon teitä ystävikseni”. Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan. Ystävyyden kautta voidaan tuottaa monenlaista hedelmää.
Millainen sitten on ystävä? Ystäväksi voisi lukea henkilön, joka on itselle tärkeä, luotettava, turvallinen, rakas. Ystävä on kuin kynttilä. Sellainen kynttilä, joka luo lämpöä ja valoa ympärilleen. Kynttilä, joka valaisee pimeimmänkin huoneen.
Ystävyyden teemasta nousee ajatus yhteydestä. Yhteydestä, joka ei jätä ulkopuolelle. Yhteydestä, joka välittää, kuuntelee ja ymmärtää. Me ihmiset tarvitsemme yhteyksiä. Yhteyksiä tarvitaan niin ihmissuhteissa, koulumaailmassa kuin internetissäkin. Yleensä siinä on aina sinä, ja joku, joka vastaa sinulle jollain tasolla. Yhteys on kykyä olla läsnä sekä itsellemme että toisille. Me elämme yhteydessä Jumalaan. Jumalaan saamme yhteyden esimerkiksi rukouksen kautta. Jumalan ja ihmisen välinen suhde on saamista. Me saamme kaiken lahjana, mutta Jumala ei vaadi meiltä mitään takaisin vastalahjana. Jumala uhrasi ainoan poikansakin silkasta rakkaudesta meitä kohtaan. Elämme yhteydessä myös läheistemme kanssa. Koulumaailmassa nämä läheiset ovat ystäviä, koulukavereita.
Raamatun kohdassa Jeesus sanoo, että meidän on tuotettava hedelmää. Millainen tämä hedelmä on? Yksi hedelmä, joka pysyy, on ystävyys. Ystävyys, joka ei horju, on läsnä, auttaa toista, on vastavuoroista. Tällaista ystävyyttä sisältyy ainejärjestöömme Fidekseen. Fideksen kautta olemme saaneet uusia ystäviä. Olemme päässeet osaksi hienoja tapahtumia. Olemme ehkä oppineet uutta. Jokainen näistä hetkistä on ja on ollut ainutlaatuinen, sillä niissä olemme olleet yhdessä. Yhdessä lähimmäisemme kanssa. Ilo, onni ja kiitollisuus lukeutuu näihin hetkiin. Nämä hetket valaisevat arjen, tuovat harmauden keskelle juhlan, ilon, rakkauden tunteen. Yhteenkuuluvuuden.
Jumala halusi meidän toimivan yhdessä. Hän halusi meidän tekevän toisillemme hyviä asioita. Sellaisia, joita toivoisimme itsellemme tehtävän. Hän halusi meidän kehittyvän, luottavan ja pyrkivän parhaimpaamme. Hän halusi, että tukisimme toinen toisiamme, olisimme läsnä apua tarvitsevalle. Kirje roomalaisille puhuttelee meitä ihmisiä toimimaan toistemme hyväksi. Jumala on antanut meille tehtävän, olla apuna ja edistää hänen tekemäänsä hyvää. Joskus me saatamme vain odottaa Jumalan antavan meille merkin tai ohjaavan meitä. Tällaiset pienetkin ohjaukset saattavat jäädä meiltä huomaamatta, jolloin tuntuu, että Jumala ei muistakaan meidän olemassaoloamme. Me saatamme joskus unohtaa, että Jumalan apu ei aina ole suuria ihmeitä, vaan tavallisia pieniä asioita. Me olemme se Jumalan apu, Jumalan kädet, jalat ja silmät maailmassa. Aivan kuten Jeesus pelkällä kosketuksella paransi ja auttoi ihmisiä, mekin voimme omalla kosketuksellamme parantaa ja auttaa toisia. Avilan Teresan nimissä kulkeva rukous muistuttaa: ”Kristuksella ei ole muuta ruumista kuin sinun ruumiisi. Ei muita käsiä tai jalkoja maailmassa kuin sinun kätesi ja jalkasi. Sinun silmilläsi hän katsoo myötätuntoisesti tätä maailmaa, sinun jaloillasi hän kiiruhtaa tekemään hyviä töitä.” Me olemme Kristuksen kädet ja jalat maan päällä, me olemme hänen myötätuntoiset silmänsä. Me olemme hänen ruumiinsa. Teoilla voimme luoda uskoa ympärille. Sanat ovat pelkästään tyhjiä sanoja, jos emme voi vakuuttaa ihmisiä, ja usein se tapahtuu juuri tekojen kautta. Kuten vuorisaarnan kultainen sääntö neuvoo ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Ollaan toisiamme varten ja jaetaan iloa ja rakkautta ympärillemme.
Kirjoittanut Veera Ruti
VUJUVIIKON TUNNELMIA (ETUKÄTEEN)
Päätin nyt vujuviikon kunniaksi kirjoitella jotakin tänne blogiinkin. Itsellä on ollut sen verran kurssitehtäviä kirjoitettavana, että mitään ylimääräistä ei ole jaksanut kirjoittaa. Mutta tällä viikolla on aika juhlia ja niinpä ajattelin sen olevan hyvä syy tehdä jotain muuta kuin opiskella. Toki muuta tekemistä löytyy tälle viikolle monien tapahtumien muodossa.
On aika uskomatonta, että vuosijuhlat ovat viimeinkin täällä. Hallituksessa ja vujutiimissä niitä on mietitty ja suunniteltu tammikuusta asti, joten on hienoa, että viimein pääsemme näkemään miltä juhlat oikeasti näyttävät. Oma kokemukseni vuosijuhlista on toki vielä aika rajallinen, mutta olen varma, että saamme aikaan hienot juhlat!
Tietysti, fuksi kun olen, olen odottanut myös haalarikastetta hartaasti. Olen katsellut kateellisena, kun muut voivat laittaa tapahtumiin päällensä haalarit, kun itse pitää miettiä myös asun alaosaa tarkkaan. Me fuksithan emme tiedä tapahtuman kulusta melkeinpä mitään, joten hiukan on myös jännitystä ilmassa, mitä ilta tulee pitämään sisällään.
Monet varmaankin odottavat näitä vuosijuhlia erityisellä tavalla, sillä koronan takia viime vuosina vuosijuhlia ei olla pystytty järjestämään normaalisti. Mielestäni pitää siis muistaa olla myös kiitollinen siitä, että tänä vuonna pystymme järjestämään juhlat lähitapahtumana. Toivottavasti näin on myös ensi vuonna!
Toivotan nyt paljon onnea 25-vuotiaalle Fidekselle sekä mahtavaa vujuviikkoa kaikille sen jäsenille.
Kirjoittanut Hanna Silvola
On aika uskomatonta, että vuosijuhlat ovat viimeinkin täällä. Hallituksessa ja vujutiimissä niitä on mietitty ja suunniteltu tammikuusta asti, joten on hienoa, että viimein pääsemme näkemään miltä juhlat oikeasti näyttävät. Oma kokemukseni vuosijuhlista on toki vielä aika rajallinen, mutta olen varma, että saamme aikaan hienot juhlat!
Tietysti, fuksi kun olen, olen odottanut myös haalarikastetta hartaasti. Olen katsellut kateellisena, kun muut voivat laittaa tapahtumiin päällensä haalarit, kun itse pitää miettiä myös asun alaosaa tarkkaan. Me fuksithan emme tiedä tapahtuman kulusta melkeinpä mitään, joten hiukan on myös jännitystä ilmassa, mitä ilta tulee pitämään sisällään.
Monet varmaankin odottavat näitä vuosijuhlia erityisellä tavalla, sillä koronan takia viime vuosina vuosijuhlia ei olla pystytty järjestämään normaalisti. Mielestäni pitää siis muistaa olla myös kiitollinen siitä, että tänä vuonna pystymme järjestämään juhlat lähitapahtumana. Toivottavasti näin on myös ensi vuonna!
Toivotan nyt paljon onnea 25-vuotiaalle Fidekselle sekä mahtavaa vujuviikkoa kaikille sen jäsenille.
Kirjoittanut Hanna Silvola
UUSI VUOSI, UUDET(?) KUJEET!
Noniin, tästä se lähtee! Nimittäin Fideksen blogin vuosi 2022 ja minun urani sen kirjoittajana ja vastaavana. Olen siis Fideksen hallituksen sihteeri vuosimallia 2022 ja yksi sihteerin tehtävistä on blogista huolehtiminen. Ajattelin tämän vuoden ensimmäisen blogipostauksen olevan vähän tällainen yleisempi, jossa höpöttelen vähän sitä sun tätä.
Eniten minua tätä blogia kirjoittaessa mietityttää tämän blogin tulevaisuus. Kuten blogia selatessa voi huomata, blogipostaukset ja niiden julkaisutiheys ovat olleet aika vaihtelevia. Aion ainakin pyrkiä julkaisemaan blogiin uutta sisältöä tiheämmin kuin viime vuonna on julkaistu, mutta en aio luvata mitään. Ei pidä antaa lupauksia, joiden pitävyydestä ei ole vielä varmuutta. Mutta lupaan yrittää.
Itselleni blogin pitäminen on aika vieras juttu, en ole koskaan ennen tämmöistä pitänyt, enkä edes lukenut. Olen siis aika hämmentynyt siitä, mitä tänne kirjoittaisin Kysynkin nyt sinulta, lukija, minkälaista sisältöä kaipaat Fideksen blogilta? Minkälaisia aiheita, minkätyylisiä tekstejä? Kuulumisia hallitukselta ja/tai tapahtumista, opiskeluvinkkejä, kirjasuosituksia… Vai onko koko blogi ihan turha mielestäsi? Tämä on nyt se hetki, kun kannattaa antaa palautetta! En tiedä yhtään minkälainen lukijakunta blogilla on, joten anna kuulua itsestäsi ja toiveistasi esimerkiksi sihteerin sähköpostiin (sihteeri.fidesostiensis@gmail.com).
Blogia myös kirjoittavat muutkin kuin minä, ehkäpä myös sinä? Jos sinulla on jokin aihe, josta haluaisit kirjoittaa tai ylipäätään haluat kirjoittaa jotain (muuta kuin esseitä ja oppimispäiväkirjoja) niin ilmoittaudu minulle. Voit kirjoittaa vaikka vain yhden postauksen tai pidemmän sarjan tai esimerkiksi parin kuukauden välein.
Jos blogia selaa tarpeeksi alaspäin, huomaa että joskus kaikilla hallituksen jäsenillä oli yksi kuukausi, jolloin oli heidän vuoronsa kirjoittaa blogipostaus. Tällä hetkellä siihen ei ole mahdollista palata, enkä usko että se on järkevääkään, mutta haluaisin kyllä jotenkin tuoda esille myös teille lukijoille, mitä hallituksessa tapahtuu. Tällä hetkellä hallituksessa mietityttää korona ja se, voimmeko toteuttaa mitään tapahtumia rajoitusten vuoksi. Perjantaille ovat palanneet viime keväältä tutut etäkahvit, joita on tarkoitus jatkaa ainakin niin kauan kun nykyiset rajoitukset ovat voimassa.
Kirjoittanut Hanna Silvola
Eniten minua tätä blogia kirjoittaessa mietityttää tämän blogin tulevaisuus. Kuten blogia selatessa voi huomata, blogipostaukset ja niiden julkaisutiheys ovat olleet aika vaihtelevia. Aion ainakin pyrkiä julkaisemaan blogiin uutta sisältöä tiheämmin kuin viime vuonna on julkaistu, mutta en aio luvata mitään. Ei pidä antaa lupauksia, joiden pitävyydestä ei ole vielä varmuutta. Mutta lupaan yrittää.
Itselleni blogin pitäminen on aika vieras juttu, en ole koskaan ennen tämmöistä pitänyt, enkä edes lukenut. Olen siis aika hämmentynyt siitä, mitä tänne kirjoittaisin Kysynkin nyt sinulta, lukija, minkälaista sisältöä kaipaat Fideksen blogilta? Minkälaisia aiheita, minkätyylisiä tekstejä? Kuulumisia hallitukselta ja/tai tapahtumista, opiskeluvinkkejä, kirjasuosituksia… Vai onko koko blogi ihan turha mielestäsi? Tämä on nyt se hetki, kun kannattaa antaa palautetta! En tiedä yhtään minkälainen lukijakunta blogilla on, joten anna kuulua itsestäsi ja toiveistasi esimerkiksi sihteerin sähköpostiin (sihteeri.fidesostiensis@gmail.com).
Blogia myös kirjoittavat muutkin kuin minä, ehkäpä myös sinä? Jos sinulla on jokin aihe, josta haluaisit kirjoittaa tai ylipäätään haluat kirjoittaa jotain (muuta kuin esseitä ja oppimispäiväkirjoja) niin ilmoittaudu minulle. Voit kirjoittaa vaikka vain yhden postauksen tai pidemmän sarjan tai esimerkiksi parin kuukauden välein.
Jos blogia selaa tarpeeksi alaspäin, huomaa että joskus kaikilla hallituksen jäsenillä oli yksi kuukausi, jolloin oli heidän vuoronsa kirjoittaa blogipostaus. Tällä hetkellä siihen ei ole mahdollista palata, enkä usko että se on järkevääkään, mutta haluaisin kyllä jotenkin tuoda esille myös teille lukijoille, mitä hallituksessa tapahtuu. Tällä hetkellä hallituksessa mietityttää korona ja se, voimmeko toteuttaa mitään tapahtumia rajoitusten vuoksi. Perjantaille ovat palanneet viime keväältä tutut etäkahvit, joita on tarkoitus jatkaa ainakin niin kauan kun nykyiset rajoitukset ovat voimassa.
Kirjoittanut Hanna Silvola
FIDEKSEN Blogi 2021
SATUNNAISET KYSYMYKSET
Ajattelin kirjoittaa listan satunnaisista kysymyksistä, joita olen pohtinut viimeisen puolen vuoden aikana opiskellessani teologiaa Itä-Suomen yliopistossa. Suurimpaan osaan kysymyksistä en tiedä vastauksia, mutta haluaisin tietää.
Joihinkin kysymyksiin voin tietää vastaukset, mutta yhteenkin kysymykseen vastaaminen vaatisi paljon valkoista paperia, joten tyydyn vuoden 2021 alkaessa vain esittämään nämä mieltäni askarruttaneet kysymykset. Sitä paitsi luettelomaiset tekstit ovat helposti luettavia, ja joskus niiden avulla voi suoriutua jopa kokonaisista kursseista.
Opiskelijaelämään liittyvät kysymykset:
Teologiset ja filosofiset kysymykset:
Kirjoittanut Henri Pesonen
Joihinkin kysymyksiin voin tietää vastaukset, mutta yhteenkin kysymykseen vastaaminen vaatisi paljon valkoista paperia, joten tyydyn vuoden 2021 alkaessa vain esittämään nämä mieltäni askarruttaneet kysymykset. Sitä paitsi luettelomaiset tekstit ovat helposti luettavia, ja joskus niiden avulla voi suoriutua jopa kokonaisista kursseista.
Opiskelijaelämään liittyvät kysymykset:
- Miten rahoittaisin yliopisto-opistelun?
- Miten oppisin elämään niin askeettisesti, että hankittu rahoitus riittäisi jokapäiväiseen leipään?
- Miten oppisin unohtamaan opiskelun viikonloppuisin?
- Miten oppisin hillitsemään intoani lukea hyvän ja mieltä avaavan kirjan, loppuun asti yhdeltä istumalta?
- Miten oppisin löytämään motivaation kuivan ja tylsän kirjan läpi selailuun?
- Miten tutustuisin paremmin opiskelukavereihini?
- Miten en vaikuttaisi täysin urpolta WhatsApp-keskusteluissa?
- Miten hillitsisin omaa intoani?
- Miten muistan kaiken oppimani vielä kymmenen vuoden päästä?
- Mitä olen oppinut?
- Mikä minua oikeasti kiinnostaa?
- Mistä saisin energiaa etäopiskeluun?
- Voisinko sittenkin löytää Raamatusta jotakin uutta ja jännää, kunhan jaksan valmistautua kreikan välitenttiin?
- Entä jos se uusi ja jännä sijaitseekin Vanhassa testamentissa, minun pitäisi opiskellakin hepreaa?
Teologiset ja filosofiset kysymykset:
- Onko Jumala olemassa?
- Onko Saatana olemassa?
- Missä Jumala on?
- Onko kristinuskon Jumala oikea jumala?
- Mitä Jumala on?
- Mikä ihminen on?
- Miten Jumalaa voisi tutkia?
- Onko Jumala luonut maailman?
- Onko sattuma luonut maailman?
- Mitä tarkoittaa kosminen inflaatio?
- Miten oppisin ymmärtäään kvanttifysiikkaa?
- Onko Jumala ikuinen?
- Onko engergia ikuinen?
- Mitä on energia?
- Miten siedän tietämättömyyttä?
- Mieten poistan tietämättömyyden?
- Tiesivätkö opetuslapset kaiken tämän teologisen tiedon mitä opiskelen vai olivatko he siitä tietämättömiä?
- Oliko opetuslapsia olemassa?
- Olenko minä olemassa?
- Mitä on oleminen?
- Miksi jotkut asiat ovat täyttä hepreaa?
- Tulisiko minusta hyvä sielunhoitaja?
- Mikä on sielu?
- Mistä sielu tulee?
- Onko sielu olemassa?
- Minne sielu lopulta menee?
- Minne minä olen menossa?
Kirjoittanut Henri Pesonen
FIDEKSEN blogi 2020
JAPANIN USKONNOLLINEN SEKULARISAATIO ANIMESSA JA MANGASSA
Anime länsimaisille yleisesti tarkoittaa animaatiota, jota on tuotettu Japanissa. Monille tuttu piirretty Pokémon on esimerkki animesta. Manga on japanilainenn sarjakuvatyyppi, jolle on ominaista, että sitä luetaan oikealta vasemmalle, samalla tavalla kuin japania lukisi.
”Japanin uskonnollisuus on hyvin sekulaarista, mutta se on kietoutunut osaksi kulttuuria, minkä takia monet japanilaiset eivät miellä tiettyjä asioista uskonnolliseksi samalla tavalla kuin me mieltäisimme.”
Hayao Miyazaki on yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin anime-elokuvien ohjaaja. Hänen ohjaamansa Henkien kätkemä -elokuva voitti vuonna 2003 Oscar palkinnon ja monet muut hänen töistään ovat saaneet paljon arvostusta. Suuressa osassa hänen ohjaamistaan elokuvistaan esiintyy myös uskonnollisia elementtejä joko suorasti tai epäsuorasti.
Kirjoitus jatkuu vuoden 2020 Ilmestyksessä.
Kirjoittaneet Niklas ja Val Sauramaa
”Japanin uskonnollisuus on hyvin sekulaarista, mutta se on kietoutunut osaksi kulttuuria, minkä takia monet japanilaiset eivät miellä tiettyjä asioista uskonnolliseksi samalla tavalla kuin me mieltäisimme.”
Hayao Miyazaki on yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin anime-elokuvien ohjaaja. Hänen ohjaamansa Henkien kätkemä -elokuva voitti vuonna 2003 Oscar palkinnon ja monet muut hänen töistään ovat saaneet paljon arvostusta. Suuressa osassa hänen ohjaamistaan elokuvistaan esiintyy myös uskonnollisia elementtejä joko suorasti tai epäsuorasti.
Kirjoitus jatkuu vuoden 2020 Ilmestyksessä.
Kirjoittaneet Niklas ja Val Sauramaa
KESÄTEOLOGIKSI? MINÄKÖ? NO EHKÄ KERRAN!
Ota nämä viisi asiaa huomioon harkitessasi kesäteologiksi ryhtymistä:
Kesäteologin työ on vakavaa ja fyysistä. Se saattaa sisältää muun muassa niska limassa kirkkokahvituspullien leipomista aamutuimassa, tai valtavien rippikouluraamattupinojen siirtämistä paikasta toiseen. Se on pienenä rattaana toimimista valtavassa byrokratiakoneistossa, joten muistakaa öljytä itsenne hyvissä ajoin ennen kesää, itse suosittelen kotimaista rypsiöljyä!
Jos yksikään yllä mainituista herätti huolia voin iloksenne kertoa, että todellisuudessa tämä kaikki ei ehkä ole täysin totta. Usein kesän lähestyessä seurakuntien suunnalta alkaa kuulua huutelua paikoista, jotka ovat vielä täyttämättä kesäteologeista. Kuitenkin tässäkin asiassa aikainen lintu madon nappaa!
Joustavuus sijainnista on hyvä meriitti kesäteologille, mutta joillain seurakunnilla saattaa jopa olla asuntoja, joissa teologit voivat majailla leirityön väleissä. Vaikka onkin hyvä huomioida, että täsmällinen ja hyvälaatuinen CV ja toimitusten ainakin pintapuolinen osaaminen saattavat olla työssä tai työhaussa eduksi, eivät ne ole kesäteologin työssä välttämättömiä. Olen kuullut useista suista, kuinka alalle on lähdetty ilman seurakuntataustaa, eikä se ole tullut esteeksi. Itselleni seurakuntataustasta oli hyötyä siinä mielessä, että kotiseurakunta oli tuttu ja turvallinen paikka aloittaa kesäteologina toimiminen.
Kesäteologiksi lähtiessäsi on hyvä muistaa, että kaikkea emme voi osata ja vaikka kuinka yrittäisimme, teemme toisinaan virheitä. Jos konfirmoitava nuori pelkää kompastuvansa alban helmaan, on hyvä kertoa nuorelle, että samalla tavalla sinuakin jännittää, että kaadat ehtoollisviinit pitkin alttaria.
Mitä kesäteologin työ pitää sisällään?
Useimmissa Suomen seurakunnissa kesäteologien pääosainen työ on rippileirityötä, mutta sen ohella saattaa tulla esiin muita vaihtelevia tehtäviä, vaikkapa messuavustuksia. Kesäteologin pääasiallisena työnä on siis jakaa vastuuta rippikoulua käyvien nuorten opettamisesta ja olla läsnä muissa aktiviteeteissä. Ehkäpä mukaan mahtuu muutama iltahartauskin. Omin sanoin kuvailin työtä ystävilleni näin: ”Se on 50% opetusta ja 50% sen valvomista, etteivät nuoret satuta itseään, muita tai ympäristöään!” Omana huomionani olen myös huomannut sen, että keskeisessä asemassa on luoda sellainen ympäristö nuorille, jossa nuori kokee olonsa turvalliseksi ja saa oman äänensä kuulumaan. Joustavuus on keskeinen termi kesäteologin työssä. Vaikka työ ei välttämättä ole kovin fyysistä, on useita päiviä kestävä sosiaalisuus raskasta. Omaa aikaa leirityössä on usein vähän, mutta työ on kokemusrikasta ja monilla tavoin hauskaa. Ainakin niin väittäisin, sillä useat opiskelijamme palaavat leirityöhön vuosi vuoden jälkeen.
Kirjoittanut Vertti Heinonen
- Työnhaku kesäteologiksi on lähes mahdotonta. Kaupungit ovat pulloillaan innokkaita opiskelijoita valmiina seurakuntatyöhön!
- Sinulta vaaditaan täysvaltainen kirkollisten toimitusten osaaminen ja virheistä rangaistaan!
- Kesäteologina sinun täytyy hallita jokainen nuorten trendi, jotta pysyt ajassa mukana.
- Kesäteologin paikkaa hakiessa kannattaa mainita ansiokkaasta LinkedIn profiilistasi ja kokemusta pursuavasta ansioluettelostasi. Laulutaito pakollinen!
- Uuden testamentin eksegeettinen analyysi on selkärankana kaikelle kesäteologin työlle ja kreikka latina ja heprea ovat työssä välttämättömiä!
Kesäteologin työ on vakavaa ja fyysistä. Se saattaa sisältää muun muassa niska limassa kirkkokahvituspullien leipomista aamutuimassa, tai valtavien rippikouluraamattupinojen siirtämistä paikasta toiseen. Se on pienenä rattaana toimimista valtavassa byrokratiakoneistossa, joten muistakaa öljytä itsenne hyvissä ajoin ennen kesää, itse suosittelen kotimaista rypsiöljyä!
Jos yksikään yllä mainituista herätti huolia voin iloksenne kertoa, että todellisuudessa tämä kaikki ei ehkä ole täysin totta. Usein kesän lähestyessä seurakuntien suunnalta alkaa kuulua huutelua paikoista, jotka ovat vielä täyttämättä kesäteologeista. Kuitenkin tässäkin asiassa aikainen lintu madon nappaa!
Joustavuus sijainnista on hyvä meriitti kesäteologille, mutta joillain seurakunnilla saattaa jopa olla asuntoja, joissa teologit voivat majailla leirityön väleissä. Vaikka onkin hyvä huomioida, että täsmällinen ja hyvälaatuinen CV ja toimitusten ainakin pintapuolinen osaaminen saattavat olla työssä tai työhaussa eduksi, eivät ne ole kesäteologin työssä välttämättömiä. Olen kuullut useista suista, kuinka alalle on lähdetty ilman seurakuntataustaa, eikä se ole tullut esteeksi. Itselleni seurakuntataustasta oli hyötyä siinä mielessä, että kotiseurakunta oli tuttu ja turvallinen paikka aloittaa kesäteologina toimiminen.
Kesäteologiksi lähtiessäsi on hyvä muistaa, että kaikkea emme voi osata ja vaikka kuinka yrittäisimme, teemme toisinaan virheitä. Jos konfirmoitava nuori pelkää kompastuvansa alban helmaan, on hyvä kertoa nuorelle, että samalla tavalla sinuakin jännittää, että kaadat ehtoollisviinit pitkin alttaria.
Mitä kesäteologin työ pitää sisällään?
Useimmissa Suomen seurakunnissa kesäteologien pääosainen työ on rippileirityötä, mutta sen ohella saattaa tulla esiin muita vaihtelevia tehtäviä, vaikkapa messuavustuksia. Kesäteologin pääasiallisena työnä on siis jakaa vastuuta rippikoulua käyvien nuorten opettamisesta ja olla läsnä muissa aktiviteeteissä. Ehkäpä mukaan mahtuu muutama iltahartauskin. Omin sanoin kuvailin työtä ystävilleni näin: ”Se on 50% opetusta ja 50% sen valvomista, etteivät nuoret satuta itseään, muita tai ympäristöään!” Omana huomionani olen myös huomannut sen, että keskeisessä asemassa on luoda sellainen ympäristö nuorille, jossa nuori kokee olonsa turvalliseksi ja saa oman äänensä kuulumaan. Joustavuus on keskeinen termi kesäteologin työssä. Vaikka työ ei välttämättä ole kovin fyysistä, on useita päiviä kestävä sosiaalisuus raskasta. Omaa aikaa leirityössä on usein vähän, mutta työ on kokemusrikasta ja monilla tavoin hauskaa. Ainakin niin väittäisin, sillä useat opiskelijamme palaavat leirityöhön vuosi vuoden jälkeen.
Kirjoittanut Vertti Heinonen
FIDEKSEN Blogi 2019
MITÄ ON GOSPEL?
Tässä vähän vinkkejä kesäteologeille.
Riparikesä on päässyt kunnolla käyntiin ja eteesi on saattanut tulla sellainen aihe kuin gospel. Gospel on hengellistä musiikkia, joka levittää kristillistä sanomaa. Eikä se ole sidottuna vain yhteen genreen tai tyylilajiin, gospel voi olla lähes mitä vain. Gospel on tullut osaksi suomalaista kristillistä nuorisokulttuuria.
Joissain seurakunnissa saattetaan hyödyntää gospelia rippikoulussa esimerkiksi aamuherätyksissä ja hartauksissa. Sen tarkoituksena on usein tuoda gospelmusiikki lähelle rippikoululaisia ja koska gospel voi olla mitä vain voivat nuoret löytää itselleen gospel-artistin, jota he voivat kuunnella. Gospelmusiikkia voi hyödyntää myös leiriolympialaisten kilpailuissa gospel-visan roolissa tai sitten ihan vain, että nuoret saavat äänestää parasta gospel-biisiä. (Itse olen tehnyt sellaisen huomion, jos Mikavelin Etsivä löytää on mukana, se yleensä voittaa.)
Suomen ev.lut. kirkko on hiljattain julkaissut nettisivuston (hengenveto.fi), josta löytyy gospelmusiikkia eri teemojen alta. Sivusto on Kirkkohallituksen mahdollistama projekti. Tätä saa ja kannattaa hyödyntää rippikoulussa, niin isoset kuin työntekijät. Nettisivu tuo musiikkisisältöä esimerkiksi juuri kesäteologin työkalupakkiin. Eteesi saattaa ponnahtaa tuttuja gospel-artisteja, kuten The Rain tai Idän Ihmeet. Mutta siellä on uusiakin artisteja, joihin kannattaa tutustua esimerkiksi NNS ja Juhani Tikkanen. Artisteja/bändejä sivustoltä löytyy sekä suomalaisia että ulkomaisia.
Nykyään suurin osa gospel musiikista löytyy suoratoistopalveluista, kuten Spotify ja harvemmat löytyvät myös YouTubesta. Itse koen, että edes vähän kannattaa tutustua gospeliin ja tuoda sitä esille nuorille rippikoululaisille, tämä voi olla mahdollisuus siihen, että nuoret tulevat nuorisotiloihin ja syntyy niitä seurakuntanuoria. Olen itse ollut aktiivinen seurakuntanuori omassa kotiseurakunnassa, olen ollut useammalla leirillä isosena ja tottunut siihen, että herätyksissä ja hartauksissa soitetaan gospelia. Mutta nytten vietän ensimmäistä kesäteologi kesää, kotiseurakunnassani ja kiinnitin ensimmäisellä leirillä huomiota siihen, ettei isosilla ole minkäänlaista tietoa gospelista. Tässä me teologit voisimme olla tuomassa sitä tietämystä. Gospel-artistit/bändit saattavat keikkailla ympäri Suomen eri seurakunnissa. Näin gospel tuodaan lähemmäksi nuoria.
Itse olen kiertänyt SAVE:n keikoilla ja olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut ystäviä. Minun kohdallani gospelin tarkoitus on toteutunut eli tuoda ihmiset yhteen kuuntelemaan kristinuskon sanomaa laulun/musiikin muodossa ja nauttia siitä hyvästä fiiliksestä, seurasta ja musasta.
Sitten on nämä Maata Näkyvissä -festarit. Monella on omat mielipiteensä kyseisestä tapahtumasta, mutta siinä on jotain hyvää. Se tuo kristittyjä yhteen aivan Pohjois-Suomesta asti ja kaikki kerääntyvät Turkuun. Se tarjoaa laajan valikoiman gospelmusiikkia, joista esimerkiksi nuori voi valita parhaimmat ja se mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin on huikea.
Kirjoittanut Heidi Yli-Mäenpää
Riparikesä on päässyt kunnolla käyntiin ja eteesi on saattanut tulla sellainen aihe kuin gospel. Gospel on hengellistä musiikkia, joka levittää kristillistä sanomaa. Eikä se ole sidottuna vain yhteen genreen tai tyylilajiin, gospel voi olla lähes mitä vain. Gospel on tullut osaksi suomalaista kristillistä nuorisokulttuuria.
Joissain seurakunnissa saattetaan hyödyntää gospelia rippikoulussa esimerkiksi aamuherätyksissä ja hartauksissa. Sen tarkoituksena on usein tuoda gospelmusiikki lähelle rippikoululaisia ja koska gospel voi olla mitä vain voivat nuoret löytää itselleen gospel-artistin, jota he voivat kuunnella. Gospelmusiikkia voi hyödyntää myös leiriolympialaisten kilpailuissa gospel-visan roolissa tai sitten ihan vain, että nuoret saavat äänestää parasta gospel-biisiä. (Itse olen tehnyt sellaisen huomion, jos Mikavelin Etsivä löytää on mukana, se yleensä voittaa.)
Suomen ev.lut. kirkko on hiljattain julkaissut nettisivuston (hengenveto.fi), josta löytyy gospelmusiikkia eri teemojen alta. Sivusto on Kirkkohallituksen mahdollistama projekti. Tätä saa ja kannattaa hyödyntää rippikoulussa, niin isoset kuin työntekijät. Nettisivu tuo musiikkisisältöä esimerkiksi juuri kesäteologin työkalupakkiin. Eteesi saattaa ponnahtaa tuttuja gospel-artisteja, kuten The Rain tai Idän Ihmeet. Mutta siellä on uusiakin artisteja, joihin kannattaa tutustua esimerkiksi NNS ja Juhani Tikkanen. Artisteja/bändejä sivustoltä löytyy sekä suomalaisia että ulkomaisia.
Nykyään suurin osa gospel musiikista löytyy suoratoistopalveluista, kuten Spotify ja harvemmat löytyvät myös YouTubesta. Itse koen, että edes vähän kannattaa tutustua gospeliin ja tuoda sitä esille nuorille rippikoululaisille, tämä voi olla mahdollisuus siihen, että nuoret tulevat nuorisotiloihin ja syntyy niitä seurakuntanuoria. Olen itse ollut aktiivinen seurakuntanuori omassa kotiseurakunnassa, olen ollut useammalla leirillä isosena ja tottunut siihen, että herätyksissä ja hartauksissa soitetaan gospelia. Mutta nytten vietän ensimmäistä kesäteologi kesää, kotiseurakunnassani ja kiinnitin ensimmäisellä leirillä huomiota siihen, ettei isosilla ole minkäänlaista tietoa gospelista. Tässä me teologit voisimme olla tuomassa sitä tietämystä. Gospel-artistit/bändit saattavat keikkailla ympäri Suomen eri seurakunnissa. Näin gospel tuodaan lähemmäksi nuoria.
Itse olen kiertänyt SAVE:n keikoilla ja olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut ystäviä. Minun kohdallani gospelin tarkoitus on toteutunut eli tuoda ihmiset yhteen kuuntelemaan kristinuskon sanomaa laulun/musiikin muodossa ja nauttia siitä hyvästä fiiliksestä, seurasta ja musasta.
Sitten on nämä Maata Näkyvissä -festarit. Monella on omat mielipiteensä kyseisestä tapahtumasta, mutta siinä on jotain hyvää. Se tuo kristittyjä yhteen aivan Pohjois-Suomesta asti ja kaikki kerääntyvät Turkuun. Se tarjoaa laajan valikoiman gospelmusiikkia, joista esimerkiksi nuori voi valita parhaimmat ja se mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin on huikea.
Kirjoittanut Heidi Yli-Mäenpää
RAUHAA METSÄSSÄ
Kävelen lähimetsääni ja istahdan lempipaikalleni. Suuri kivi, jolla istuessani olen täysin metsän ympäröimänä ja edessäni avautuu kaunis näkymä Pielisjoelle. Ei autojen tai muunkaan ihmiselämän ääniä. Vain metsä ja minä. Huomaan jo muutamassa minuutissa, kuinka sykkeeni laskee ja minut valtaa täydellinen rauhallisuus. Kaikki hetki sitten minua vaivanneet huolet tuntuvat yhtäkkiä naurettavan pieniltä asioilta, enkä jaksa vaivata päätäni niillä enää lainkaan. Istun siinä kauan. En tiedä kuinka kauan, sillä kelloa minulla ei ole ja puhelimenkin jätin kotiin. Hengitän puhdasta, metsäntuoksuista ilmaa ja kuuntelen metsän hiljaisuudesta erottuvia ääniä. Muistan taas olevani osa jotakin suurempaa.
Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka.
Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka. On jollain tavalla lohdullista viettää aikaa metsän hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ole täydellistä hiljaisuutta. Isossa perheessä kasvaneena, tuota hiljaisuutta olen osannut arvostaa lapsesta saakka. Lapsena hakeuduinkin usein talomme viereiseen metsään rakentamaani majaan, pakoon ison talon meteliä. Kaupungissa asuessani saatoin hukata metsän hetkeksi, mutta voi miten ihanaa olikaan löytää metsä ja sen tarjoama rauha uudelleen myöhemmin!
Metsän äänet ja siellä vallitseva rauha palauttavat minut siihen yhteyteen, joka saa ymmärtämään luomakunnan monimuotoisuutta ja kunnioittamaan kaikkea siihen liittyvää elämää. Kunnioitan metsää valtavasti. Siellä muistan, kuinka pieni osa universumia itse olenkaan. Jostain syystä metsä saa minut myös aina paremmalle tuulelle. Ehkä se on yksi syy siihen, että koen metsän yhdeksi arvokkaimmista asioista elämässäni.
Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä.
Minulle pyhyys ja jonkin kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä. Toisin sanoen, minulle metsä on pyhä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä. Minulle metsässä käyminen on lohdullisempaa kuin kirkossa käynti. Koen, että metsässä mieli lepää ja yhteys luontoon palautuu sellaiseksi kuin se on luotu. Arjen kiireessä tuo yhteys tuntuu katoavan eikä sitä ainakaan kaupungin vilinässä kovin helposti saa takaisin. Opiskelijana aikaa tulee vietettyä valtavan paljon tietokoneen ja kirjojen ääressä, sisätiloissa tietenkin, ja tällöin kaipuu metsän huolettomaan ympäristöön kasvaa kovaa vauhtia. On todettu, että jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Tuota vaikutusta tulisi mielestäni hyödyntää entistä enemmän nykyihmisten kiireisessä elämässä.
Jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Koska metsä herättää meissä suomalaisissa paljon tunteita ja se koetaan usein mieltä rauhoittavaksi ympäristöksi, ei mielestäni ole turhaa tarkastella metsää myös henkisyyden ja pyhyyden näkökulmasta. Mitä siis ajattelevat muut teologian opiskelijat metsäyhteydestään?
”Metsässä on helpompaa hengittää.”
”Metsän hiljaisuus on erityistä.”
”Siellä mieleen laskeutuu rauha ja tuntee olevansa osa jotakin suurempaa.”
”Metsä on rakkain kirkoista.”
Tässä vain muutamia ajatuksia teologian opiskelijoiden keskuudesta kandidaatintutkielmaani varten keräämästäni aineistosta. Vaikuttaa siltä, että metsästä voi löytää yhteyden johonkin itseään suurempaan. Oli se sitten yhteyttä luontoon, maailmankaikkeuteen, Jumalaan tai vaikkapa vain oman päänsä sisäiseen maailmaan, antaa metsä ainakin uskomattoman kauniin ympäristön tällaiseen tutkiskeluun ja pohdintaan.
Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään. Etsi sieltä itsellesi mieluisa paikka ja istahda vaikka kivelle tai kannolle ja ihan vain olemaan siinä. Jätä se puhelin taskuun, tai vaikka kokonaan kotiin ja keskity vain luontoon. Ei musiikkia, ei tekniikkaa, vain sinä ja metsä. Kuuntele hiljaisuutta ja hengitä keuhkot täyteen puhdasta ilmaan. Anna ajatusten mennä sinne mihin ne ikinä menevätkään. Istu siinä ainakin kymmenen minuuttia. Ehkä löydät jotain muutakin kuin vain alenevan verenpaineen.
Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään.
Kirjoittanut Sanna Sallinen
Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka.
Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka. On jollain tavalla lohdullista viettää aikaa metsän hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ole täydellistä hiljaisuutta. Isossa perheessä kasvaneena, tuota hiljaisuutta olen osannut arvostaa lapsesta saakka. Lapsena hakeuduinkin usein talomme viereiseen metsään rakentamaani majaan, pakoon ison talon meteliä. Kaupungissa asuessani saatoin hukata metsän hetkeksi, mutta voi miten ihanaa olikaan löytää metsä ja sen tarjoama rauha uudelleen myöhemmin!
Metsän äänet ja siellä vallitseva rauha palauttavat minut siihen yhteyteen, joka saa ymmärtämään luomakunnan monimuotoisuutta ja kunnioittamaan kaikkea siihen liittyvää elämää. Kunnioitan metsää valtavasti. Siellä muistan, kuinka pieni osa universumia itse olenkaan. Jostain syystä metsä saa minut myös aina paremmalle tuulelle. Ehkä se on yksi syy siihen, että koen metsän yhdeksi arvokkaimmista asioista elämässäni.
Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä.
Minulle pyhyys ja jonkin kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä. Toisin sanoen, minulle metsä on pyhä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä. Minulle metsässä käyminen on lohdullisempaa kuin kirkossa käynti. Koen, että metsässä mieli lepää ja yhteys luontoon palautuu sellaiseksi kuin se on luotu. Arjen kiireessä tuo yhteys tuntuu katoavan eikä sitä ainakaan kaupungin vilinässä kovin helposti saa takaisin. Opiskelijana aikaa tulee vietettyä valtavan paljon tietokoneen ja kirjojen ääressä, sisätiloissa tietenkin, ja tällöin kaipuu metsän huolettomaan ympäristöön kasvaa kovaa vauhtia. On todettu, että jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Tuota vaikutusta tulisi mielestäni hyödyntää entistä enemmän nykyihmisten kiireisessä elämässä.
Jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Koska metsä herättää meissä suomalaisissa paljon tunteita ja se koetaan usein mieltä rauhoittavaksi ympäristöksi, ei mielestäni ole turhaa tarkastella metsää myös henkisyyden ja pyhyyden näkökulmasta. Mitä siis ajattelevat muut teologian opiskelijat metsäyhteydestään?
”Metsässä on helpompaa hengittää.”
”Metsän hiljaisuus on erityistä.”
”Siellä mieleen laskeutuu rauha ja tuntee olevansa osa jotakin suurempaa.”
”Metsä on rakkain kirkoista.”
Tässä vain muutamia ajatuksia teologian opiskelijoiden keskuudesta kandidaatintutkielmaani varten keräämästäni aineistosta. Vaikuttaa siltä, että metsästä voi löytää yhteyden johonkin itseään suurempaan. Oli se sitten yhteyttä luontoon, maailmankaikkeuteen, Jumalaan tai vaikkapa vain oman päänsä sisäiseen maailmaan, antaa metsä ainakin uskomattoman kauniin ympäristön tällaiseen tutkiskeluun ja pohdintaan.
Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään. Etsi sieltä itsellesi mieluisa paikka ja istahda vaikka kivelle tai kannolle ja ihan vain olemaan siinä. Jätä se puhelin taskuun, tai vaikka kokonaan kotiin ja keskity vain luontoon. Ei musiikkia, ei tekniikkaa, vain sinä ja metsä. Kuuntele hiljaisuutta ja hengitä keuhkot täyteen puhdasta ilmaan. Anna ajatusten mennä sinne mihin ne ikinä menevätkään. Istu siinä ainakin kymmenen minuuttia. Ehkä löydät jotain muutakin kuin vain alenevan verenpaineen.
Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään.
Kirjoittanut Sanna Sallinen
MIKÄ IHMEEN FIDEKSEN BLOGI?
Täällä kirjoittelee Fideksen sihteeri Susanna. Kirjoitin juuri pääkirjoituksen Fideksen vuosijuhlilla (26.4.) julkaistavaan Fideksen Ilmestykseen ja siitä inspiroituneena päätin ottaa vastuuta tästä Fideksen blogistakin. Ensimmäisessä hallituksen kokouksessa blogin kohtalo jäi avoimeksi ja viimeisimmässä kokouksessa päätimme antaa sihteerille vapaat kädet sen suhteen, joten tässä sitä ollaan. Uutta suuntaa blogille antamassa.
Ilmestyksen kokoamisprosessin (ja aiempien omien opintojenkin) aikana on tullut pyöriteltyä paljon kaikenlaisia aiheita ja ajatuksia koskien niin teologien työllistymistä, hallituksen toimintaa kuin toimittajan ammattiakin.
”Tuleeko susta pappi?”
Teologian opiskelijana olen saanut usein kuulla kysymyksen: ”Tuleeko susta pappi?” Toki tämä kysymys kertoo jotakin kysyjän omasta tietämyksestä ja yleisistä ennakkoluuloista teologian opiskelijaa kohtaan yhä tänäkin päivänä. Kyllä, papit ovat teologian maistereita. Mutta ei, kaikki teologian maisterit eivät ole pappeja. Tätä olen yrittänyt toitottaa kaikille kyselijöille. ”Kyllä, minusta voi tulla pappi, mutta minusta ei välttämättä tule pappia. Teologian maisteri nyt ainakin ensisijaisesti.”
Kuinka moni yliopistossa opiskeleva lopulta tietää, minne tulee valmistumisensa jälkeen työllistymään?
Kuinka moni yliopistossa opiskeleva lopulta tietää, minne tulee valmistumisensa jälkeen työllistymään? Haluan olla rikkomassa näitä ennakkoluuloja, että teologian opiskelu olisi yhtä kuin ”pappiskoulu”. Toki meidän koulutuksella on hyvät edellytykset työllistyä myös kirkolle ja me ainejärjestönä pyrimme tukemaan tätä monin tavoin. Esimerkiksi viikoittaisissa päivähartauksissa Genesis-kappelissa on mahdollisuus päästä pitämään hartautta ja sitä kautta saamaan arvokasta kokemusta kirkon alalle. Opettajiksi opiskelevat pystyvät kuittaamaan pappiskysymyksen helposti kertomalla pedagogisista opinnoista ja harjoitteluistaan. Mitä moniammatillisista opinnoista kiinnostuneet voivat sitten sanoa tai tehdä?
Tässä yksi syy tämän blogin aktivointiin tälläkin hallituskaudella. Käytännöllisenä ongelmanratkaisijana ja optimistisena idealistina yhdistelin asioita ja ajattelin kokeilla jotakin uutta.
Yliopistossa opiskellessa kirjoittaminen on lähinnä akateemista, eikä omille pohdinnoille ja oivalluksille jää aina tilaa. Teologin ammattitaito kuitenkin on paljon muutakin kuin vain kurssiarvosanat, eikä opiskelu ole vain yksinäistä kirjojen pänttäämistä. Parhaimmillaan tätä alaa opiskellessa pääsee kokemaan oivaltavia kahvipöytäkeskusteluita opiskelijatovereiden kanssa ja saamaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elämästä. Juuri tätä osaamista, ajatuksia ja näkökulmia, haluaisin voitavan hyödyntää myös täällä blogin puolella.
Parhaimmillaan tätä alaa opiskellessa pääsee kokemaan oivaltavia kahvipöytäkeskusteluita opiskelijatovereiden kanssa ja saamaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elämästä.
Oma toiveeni olisi, että tämä blogi voisi toimia myös yhtenä väylänä ennakkoluulojen rikkomisessa, tietämyksen lisäämisessä ja tarjota tavan kehittää kirjoittamistaitojaan, toki kaikille teologian opiskelijoille, mutta erityisesti heille, jotka eivät ”perinteisistä” teologin ammateista ole kiinnostuneet. Koska hallitus antoi minulle vapaat kädet blogin suhteen, voisinkin nyt tarjota juuri sinulle, arvon fidesläinen, mahdollisuuden omaan puheenvuoroon täällä blogin puolella. Mitä monipuolisemmin saamme eri kirjoittajien tuottamaa sisältöä tänne blogiin, sitä parempi.
Mitä teologia on juuri sinulle?
Heitänkin nyt pallon sinulle, joka luet tätä tekstiä. Mitä sinä olet oppinut, pohtinut tai ihmetellyt omien opintojesi aikana? Mistä aiheesta sinulla riittäisi juttua blogitekstin verran? Mitä teologia on juuri sinulle?
Tekstin tyyli voi olla juuri sinunlaisesi ja aiheen voit vapaasti valita itse. Toki hyvä maku pitää muistaa ja kaikki tekstit kulkevat sihteerin(/hallituksen) suodattimen läpi, joten aivan mitä tahansa ei kannata yrittää julkaista. Sihteeriltä tai omita ystäviltä voi myös kysyä vinkkejä, mikäli pää lyö aivan tyhjää, mutta halua kirjoittamiseen olisi.
Tulevaisuus näyttää, saako tämä idea tuulta purjeisiin, vai jääkö se näihin lähtökuoppiin, mutta toivoisin, että tämä blogi saataisiin jollakin tavalla yhdessä aktivoitua meidän teologien yhteisenä viestintäkanavana. Innolla jään odottamaan, millaiseksi tämän blogin sisältö muodostuu.
Kirjoittanut Susanna Leppälä
Ilmestyksen kokoamisprosessin (ja aiempien omien opintojenkin) aikana on tullut pyöriteltyä paljon kaikenlaisia aiheita ja ajatuksia koskien niin teologien työllistymistä, hallituksen toimintaa kuin toimittajan ammattiakin.
”Tuleeko susta pappi?”
Teologian opiskelijana olen saanut usein kuulla kysymyksen: ”Tuleeko susta pappi?” Toki tämä kysymys kertoo jotakin kysyjän omasta tietämyksestä ja yleisistä ennakkoluuloista teologian opiskelijaa kohtaan yhä tänäkin päivänä. Kyllä, papit ovat teologian maistereita. Mutta ei, kaikki teologian maisterit eivät ole pappeja. Tätä olen yrittänyt toitottaa kaikille kyselijöille. ”Kyllä, minusta voi tulla pappi, mutta minusta ei välttämättä tule pappia. Teologian maisteri nyt ainakin ensisijaisesti.”
Kuinka moni yliopistossa opiskeleva lopulta tietää, minne tulee valmistumisensa jälkeen työllistymään?
Kuinka moni yliopistossa opiskeleva lopulta tietää, minne tulee valmistumisensa jälkeen työllistymään? Haluan olla rikkomassa näitä ennakkoluuloja, että teologian opiskelu olisi yhtä kuin ”pappiskoulu”. Toki meidän koulutuksella on hyvät edellytykset työllistyä myös kirkolle ja me ainejärjestönä pyrimme tukemaan tätä monin tavoin. Esimerkiksi viikoittaisissa päivähartauksissa Genesis-kappelissa on mahdollisuus päästä pitämään hartautta ja sitä kautta saamaan arvokasta kokemusta kirkon alalle. Opettajiksi opiskelevat pystyvät kuittaamaan pappiskysymyksen helposti kertomalla pedagogisista opinnoista ja harjoitteluistaan. Mitä moniammatillisista opinnoista kiinnostuneet voivat sitten sanoa tai tehdä?
Tässä yksi syy tämän blogin aktivointiin tälläkin hallituskaudella. Käytännöllisenä ongelmanratkaisijana ja optimistisena idealistina yhdistelin asioita ja ajattelin kokeilla jotakin uutta.
Yliopistossa opiskellessa kirjoittaminen on lähinnä akateemista, eikä omille pohdinnoille ja oivalluksille jää aina tilaa. Teologin ammattitaito kuitenkin on paljon muutakin kuin vain kurssiarvosanat, eikä opiskelu ole vain yksinäistä kirjojen pänttäämistä. Parhaimmillaan tätä alaa opiskellessa pääsee kokemaan oivaltavia kahvipöytäkeskusteluita opiskelijatovereiden kanssa ja saamaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elämästä. Juuri tätä osaamista, ajatuksia ja näkökulmia, haluaisin voitavan hyödyntää myös täällä blogin puolella.
Parhaimmillaan tätä alaa opiskellessa pääsee kokemaan oivaltavia kahvipöytäkeskusteluita opiskelijatovereiden kanssa ja saamaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elämästä.
Oma toiveeni olisi, että tämä blogi voisi toimia myös yhtenä väylänä ennakkoluulojen rikkomisessa, tietämyksen lisäämisessä ja tarjota tavan kehittää kirjoittamistaitojaan, toki kaikille teologian opiskelijoille, mutta erityisesti heille, jotka eivät ”perinteisistä” teologin ammateista ole kiinnostuneet. Koska hallitus antoi minulle vapaat kädet blogin suhteen, voisinkin nyt tarjota juuri sinulle, arvon fidesläinen, mahdollisuuden omaan puheenvuoroon täällä blogin puolella. Mitä monipuolisemmin saamme eri kirjoittajien tuottamaa sisältöä tänne blogiin, sitä parempi.
Mitä teologia on juuri sinulle?
Heitänkin nyt pallon sinulle, joka luet tätä tekstiä. Mitä sinä olet oppinut, pohtinut tai ihmetellyt omien opintojesi aikana? Mistä aiheesta sinulla riittäisi juttua blogitekstin verran? Mitä teologia on juuri sinulle?
Tekstin tyyli voi olla juuri sinunlaisesi ja aiheen voit vapaasti valita itse. Toki hyvä maku pitää muistaa ja kaikki tekstit kulkevat sihteerin(/hallituksen) suodattimen läpi, joten aivan mitä tahansa ei kannata yrittää julkaista. Sihteeriltä tai omita ystäviltä voi myös kysyä vinkkejä, mikäli pää lyö aivan tyhjää, mutta halua kirjoittamiseen olisi.
Tulevaisuus näyttää, saako tämä idea tuulta purjeisiin, vai jääkö se näihin lähtökuoppiin, mutta toivoisin, että tämä blogi saataisiin jollakin tavalla yhdessä aktivoitua meidän teologien yhteisenä viestintäkanavana. Innolla jään odottamaan, millaiseksi tämän blogin sisältö muodostuu.
Kirjoittanut Susanna Leppälä
FIDEKSEN BLOGI 2018
REIPPAILUA KEVÄÄN EDETESSÄ
Heippahei kaikki! Tällä kertaa kirjoittajan puikoissa on teidän oma liikuntavastaava! Alkukevät on kulunut mukavissa merkeissä ja liikunnan ilosta nauttien erilaisissa tapahtumissa sekä liikuntavuorolla! On aika vähän kertailla meidän kuluvaa kevättä ja ottaa katsaus myös tulevaan. Ennen kun lähdetään eteenpäin, niin saanen esitellä itseni. Oon siis Veera Ruti, fideksen liikuntavastaava, 22-vuotias ensimmäisen vuoden A-linjalainen ja toimin ensimmäistä kauttani hallituksessa.
Hallitus on antanut todella paljon tähän tyttöön uutta virtaa. On siistiä olla järjestämässä teille kaikenlaista liikunnalista ohjelmaa ja rakastan nähdä hymyileviä katseita ja sitä iloa teissä, mitä liikunta saa aikaan! Se todella tekee ihmeitä ja auttaa meitä jaksamaan.
Meillä siis pyörii kiinteänä osana toimintaamme joka viikkoiset liikuntavuorot tiistaisin Länsikadun koululla. Olemme siellä esimerkiksi pelailleet erilaisia pallopelejä sekä hikoilleet myös kuntopiirin merkeissä. Olemme myös järjestäneet Talvihäsmäkän, jossa tänä vuonna vierailimme Joensuun Jääkarhuilla avantouimassa sekä hiihtelimme joukkueena Räkäposkella-hiihtotapahtumassa.
Tulossa on Agora Cup, jossa pääsemme näyttämään voimamme jalkapallossa, myös hyppäämme kirkkoveneeseen vappusoutujen merkeissä sekä Opintotukikoris on myös työn alla. Tietysti myös liikuntavuorot pidetään tiistai-iltaisin! Jokainen Sykettä-tarran omaava on tervetullut! Ja jos olet kiinnostunut urheilulajeista, joita ei ole salivuoroilla kokeiltu, ole rohkeasti minuun yhteydessä. Salivuorot ovat meille kaikille ja tarkoituksena on järjestää kaikenlaista liikuntaa yhteiseksi hyväksi! Muistakaahan lähteä mukaan liikkumaan, sillä on parasta nähdä liikunnan yhdistävän eri ihmisiä ja antavan kaikille hyvää oloa!
Liikunnallista ja reipasta kevättä jokaiselle! Huippua olla toteuttamassa teille viikottaista ohjelmaa ja parasta on saada olla osana tätä ainejärjestöä!
Kirjoittanut Veera Ruti
Hallitus on antanut todella paljon tähän tyttöön uutta virtaa. On siistiä olla järjestämässä teille kaikenlaista liikunnalista ohjelmaa ja rakastan nähdä hymyileviä katseita ja sitä iloa teissä, mitä liikunta saa aikaan! Se todella tekee ihmeitä ja auttaa meitä jaksamaan.
Meillä siis pyörii kiinteänä osana toimintaamme joka viikkoiset liikuntavuorot tiistaisin Länsikadun koululla. Olemme siellä esimerkiksi pelailleet erilaisia pallopelejä sekä hikoilleet myös kuntopiirin merkeissä. Olemme myös järjestäneet Talvihäsmäkän, jossa tänä vuonna vierailimme Joensuun Jääkarhuilla avantouimassa sekä hiihtelimme joukkueena Räkäposkella-hiihtotapahtumassa.
Tulossa on Agora Cup, jossa pääsemme näyttämään voimamme jalkapallossa, myös hyppäämme kirkkoveneeseen vappusoutujen merkeissä sekä Opintotukikoris on myös työn alla. Tietysti myös liikuntavuorot pidetään tiistai-iltaisin! Jokainen Sykettä-tarran omaava on tervetullut! Ja jos olet kiinnostunut urheilulajeista, joita ei ole salivuoroilla kokeiltu, ole rohkeasti minuun yhteydessä. Salivuorot ovat meille kaikille ja tarkoituksena on järjestää kaikenlaista liikuntaa yhteiseksi hyväksi! Muistakaahan lähteä mukaan liikkumaan, sillä on parasta nähdä liikunnan yhdistävän eri ihmisiä ja antavan kaikille hyvää oloa!
Liikunnallista ja reipasta kevättä jokaiselle! Huippua olla toteuttamassa teille viikottaista ohjelmaa ja parasta on saada olla osana tätä ainejärjestöä!
Kirjoittanut Veera Ruti
SIHTEERIN TERVEISET
Hei kaikille! Nyt on blogivuorossa teidän sihteerinne. Olen tosiaan Iiro Pyrhönen, ja nyt jo neljättä vuotta teologiaa opiskeleva mies, jolla on ollut aika vauhdikas vuoden alku!
Mistähän aloittaisin… No aluksi pitää sanoa, että sihteerikauteni Fideksessä alkoi kahdeksan viikon harjoittelujaksolla Jyväskylässä. Suoritin kirkon virkaan soveltavien opintojen harjoittelujakson Keski-Suomen sydämessä, niin pääsin vasta helmi-maaliskuun vaihteessa syventymään kunnolla vastuualueeseeni. Harjoittelujakso oli sekä todella mukaansatempaava että raskas: sitä oppi ja näki paljon, mitä seurakunnassa tehdään ja miten siellä toimitaan. Mutta harjoittelun suola oli se, että jokainen päivä oli täysin erilainen. Se teki siitä sekä mukavan että raskaan: olin aina uusissa paikoissa ja vähän väliä näki uusia ihmisiä, niin se teki päivistä antoisia että raskaita. Ehkä eniten oppi, miten tutustua uusiin ihmisiin….
…Mutta olen tosiaan teidän uusi sihteerinne! On rehellisesti sanoen vähän jännittänyt, että miten selviän ainakin mielestäni vaativasta tehtävästä Fideksessä. Toisaalta minua lohduttaa se, että vierelläni on asiansa osaava ja tukeva hallitus sekä jäsenet. Se kyllä auttaa todella paljon, että johtokunta osaa hommansa ja auttaa aina tarvittaessa. Eikä ainoastaan yksi ihminen ei pyöritä Fidestä: me kaikki olemme osa sitä ja muokkaamme sitä näköiseksemme! Enempää ei tarvita.
Mistähän aloittaisin… No aluksi pitää sanoa, että sihteerikauteni Fideksessä alkoi kahdeksan viikon harjoittelujaksolla Jyväskylässä. Suoritin kirkon virkaan soveltavien opintojen harjoittelujakson Keski-Suomen sydämessä, niin pääsin vasta helmi-maaliskuun vaihteessa syventymään kunnolla vastuualueeseeni. Harjoittelujakso oli sekä todella mukaansatempaava että raskas: sitä oppi ja näki paljon, mitä seurakunnassa tehdään ja miten siellä toimitaan. Mutta harjoittelun suola oli se, että jokainen päivä oli täysin erilainen. Se teki siitä sekä mukavan että raskaan: olin aina uusissa paikoissa ja vähän väliä näki uusia ihmisiä, niin se teki päivistä antoisia että raskaita. Ehkä eniten oppi, miten tutustua uusiin ihmisiin….
…Mutta olen tosiaan teidän uusi sihteerinne! On rehellisesti sanoen vähän jännittänyt, että miten selviän ainakin mielestäni vaativasta tehtävästä Fideksessä. Toisaalta minua lohduttaa se, että vierelläni on asiansa osaava ja tukeva hallitus sekä jäsenet. Se kyllä auttaa todella paljon, että johtokunta osaa hommansa ja auttaa aina tarvittaessa. Eikä ainoastaan yksi ihminen ei pyöritä Fidestä: me kaikki olemme osa sitä ja muokkaamme sitä näköiseksemme! Enempää ei tarvita.
|
Muttei järjestötoiminta minulle aivan uutta ole. Olin vuoden 2016 Fideksen hallituksessa vastuussa liikunnasta. Lisäksi olen ollut muissa järjestöissä aikaisemmin, joten etenkin kokouskäytännöt ovat hallussa. Kuitenkin sihteerin työssä pitää etenkin kokouksissa olla virkeänä, että pysyy asioiden perässä. Tästä voikin jo arvata, että olen vastuussa kokousten pöytäkirjoista ja niiden muokkaamisesta. Lisäksi vastaan Fideksen viestinnästä ja sen toimivuudesta, ja lisäksi vielä Fideksen kahdesta vuotuisesta lehdestä. Nämä ovat virallinen, painettava julkaisu, Ilmestys sekä epävirallisempi verkkojulkaisu, Apokryfit. Etenkin viikkotiedotteet ovat jokaviikkoinen toimikuvani, joissa ilmoitan aina tulevista tapahtumista sekä Facebookissa, että sähköpostilistalla.
Mutta tämän pidemmittä puheitta minä tahdon päättää tämän tekstini tähän kuvaan! Siinä olen ensimmäistä kertaa laskettemassa, ja kuva on otettu Levin Etelärinteen huipulta. Ennen ensimmäistä laskua ajattelin, että ”jos selviän näistä, niin selviän mistä vain!” Joten jos selvisin jopa viidestä eri laskusta, niin yksi vuosi sihteerinä menee vaikka ylösalaisin! Kirjoittanut Iiro Pyrhönen |
|
FIDEKSEN BLOGI 2016
PITÄISIKÖ ROUVITTELUUN JOSKUS TOTTUA?
HalKo, JJ, KTS, K-SSR, edustus, tapaaminen, IKTS, saunailta, VuJu… Rouva puheenjohtajan kalenteri on ollut tammikuun osalta täynnä mitä erikoisimpia kirjainyhdistelmiä sekä erilaisia edustuksia ja tapaamisia. Se, mikä ei ole kalenterissa yläällä, unohtuu varmasti.
Kun puheenjohtajaksi päätyy vahingossa, ilman sen erikoisempaa järjestötaustaa, on hyvä pitää jalat maassa, mutta pää kuitenkin toisinaan pilvissä. Kerään ympäriltäni jatkuvaa palautetta toiminnastani, mutta en aio myöskään jäädä tuleen makaamaan. Mitään ei saada aikaan, jollei uskalleta lähteä toteuttamaan. Järjestötoiminnan ei tarvitse olla haudan vakavaa. Jos mennään metsään, siitä otetaan opiksi ja jatketaan eteenpäin.
Vaikka tammikuu onkin ollut uuden opettelua ja pää kolmantena jalkana paikasta toiseen juoksemista, on se ollut myös hymyä, iloa ja onnistumisen tunteita. Parempaa hallitusta en uskaltaisi edes toivoa. Jokainen on tarttunut puhdilla ja innolla omiin vastuutehtäviinsä. Minun ei tarvitse kuin yrittää pysyä perässä. Ahkera ja vastuullinen hallitus on saanut tuoreen puheenjohtajan huokaisemaan helpotuksesta. Ainakin ensimmäisen kuukauden aikana Saattaakin olla sitten itse puheenjohtajasta kiinni, jatkuuko tämä linja läpi kauden.
Ainejärjestönä Fides on nuori, mutta elinvoimainen. Sen tekemä työ on ensisijaisen tärkeää meille opiskelijoille. Missä me olisimme ilman päivähartauksia, liikuntavuoroja, bileitä ja seminaareja? Mutta ennen kaikkea missä me olisimme, kun kukaan ei puolustaisi meitä, jos oikeuksiamme poljetaan? Tätä on hyvä pohtia etenkin näin ainejärjestömme 20-vuotisjuhlien tienoolla. Vaikka askeleet ovat joskus ehkä hataria, ne kantavat ja saavat aikaan lopulta paljon. Pienellä ainejärjestöllä on lopulta suuri merkitys.
Uuden hallituksen tavoitteita ovat mm.: toiminnan jatkuminen läpinäkyvänä, yhteistyötahojen lisääminen ja ylläpitäminen, entistä ehompi yhteistyö teologisten ainejärjestöjen, KTS:n, seurakuntien ja pappisliiton kanssa sekä alumnitoiminnan parantaminen. Ja koska hallitus on täynnä nuorta verta, myös uudistuksia tulee tapahtumaan.
Se, miten tämä kausi viime kädessä onnistuu, jää nähtäväksi. Helpolla ei kuitenkaan anneta periksi ja puheenjohtaja pyrkii hoitamaan Fidestä kuin omaa lastaan. (Rouva JA ÄITI?!?)
Kaiketi näin kuukauden jälkeen on syytäkin vielä olla innoissaan ja tyytyväinen. Ja joskus jos hermo menee, lupaan muistella esimerkiksi viime perjantaita. Pappisliiton saunailtaa ja niitä mahtavia ihmisiä, kontakteja, yhteistyökumppaneita, sisaria. Voi juku se oli mukavaa. Ja reilun viikon päästä pääseekin jo uudelleen Helsinkiin!
Rakkaudella PJ Sara
Kun puheenjohtajaksi päätyy vahingossa, ilman sen erikoisempaa järjestötaustaa, on hyvä pitää jalat maassa, mutta pää kuitenkin toisinaan pilvissä. Kerään ympäriltäni jatkuvaa palautetta toiminnastani, mutta en aio myöskään jäädä tuleen makaamaan. Mitään ei saada aikaan, jollei uskalleta lähteä toteuttamaan. Järjestötoiminnan ei tarvitse olla haudan vakavaa. Jos mennään metsään, siitä otetaan opiksi ja jatketaan eteenpäin.
Vaikka tammikuu onkin ollut uuden opettelua ja pää kolmantena jalkana paikasta toiseen juoksemista, on se ollut myös hymyä, iloa ja onnistumisen tunteita. Parempaa hallitusta en uskaltaisi edes toivoa. Jokainen on tarttunut puhdilla ja innolla omiin vastuutehtäviinsä. Minun ei tarvitse kuin yrittää pysyä perässä. Ahkera ja vastuullinen hallitus on saanut tuoreen puheenjohtajan huokaisemaan helpotuksesta. Ainakin ensimmäisen kuukauden aikana Saattaakin olla sitten itse puheenjohtajasta kiinni, jatkuuko tämä linja läpi kauden.
Ainejärjestönä Fides on nuori, mutta elinvoimainen. Sen tekemä työ on ensisijaisen tärkeää meille opiskelijoille. Missä me olisimme ilman päivähartauksia, liikuntavuoroja, bileitä ja seminaareja? Mutta ennen kaikkea missä me olisimme, kun kukaan ei puolustaisi meitä, jos oikeuksiamme poljetaan? Tätä on hyvä pohtia etenkin näin ainejärjestömme 20-vuotisjuhlien tienoolla. Vaikka askeleet ovat joskus ehkä hataria, ne kantavat ja saavat aikaan lopulta paljon. Pienellä ainejärjestöllä on lopulta suuri merkitys.
Uuden hallituksen tavoitteita ovat mm.: toiminnan jatkuminen läpinäkyvänä, yhteistyötahojen lisääminen ja ylläpitäminen, entistä ehompi yhteistyö teologisten ainejärjestöjen, KTS:n, seurakuntien ja pappisliiton kanssa sekä alumnitoiminnan parantaminen. Ja koska hallitus on täynnä nuorta verta, myös uudistuksia tulee tapahtumaan.
Se, miten tämä kausi viime kädessä onnistuu, jää nähtäväksi. Helpolla ei kuitenkaan anneta periksi ja puheenjohtaja pyrkii hoitamaan Fidestä kuin omaa lastaan. (Rouva JA ÄITI?!?)
Kaiketi näin kuukauden jälkeen on syytäkin vielä olla innoissaan ja tyytyväinen. Ja joskus jos hermo menee, lupaan muistella esimerkiksi viime perjantaita. Pappisliiton saunailtaa ja niitä mahtavia ihmisiä, kontakteja, yhteistyökumppaneita, sisaria. Voi juku se oli mukavaa. Ja reilun viikon päästä pääseekin jo uudelleen Helsinkiin!
Rakkaudella PJ Sara
SIHTEERIN LOKIKIRJOITUS
Toinen hallitusvuoteni ja kolmannen opiskeluvuoden kevätlukukausi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Hallituslaisten valokuvat ja esittelytekstit on saatu tänne verkkosivuillemme. Fideksen uusien haalarimerkkien toteutus on myös työn alla ja aiemmin helmikuussa olin avustamassa Karjalan teologisen seuran Kuolema-symposiumissa av-laitteiston kanssa.
Fideksen perinteinen lehti Ilmestys jäi viime vuonna välistä, mutta tänä keväänä se on jälleen tulossa. Kuten viikkotiedotteessa on mainostettu, ainejärjestön jäsenillä on mahdollisuus osallistua lehden tekemiseen lähettämällä omia kirjoituksia, kuvia ja muuta sisältöä. Lehden teemaksi on ainejärjestön vuosijuhlien mukaisesti ajateltu ”väliinputoajat”, mutta toki aineistoa saa kirjoittaa muustakin. Ilmestyksen linja on asiallisempi kuin syksyllä ilmestyvissä Apokryfeissä, mutta luonnollisesti huumori on sallittua. Materiaalia saa lähettää sähköpostiosoitteeseen sihteeri.fidesostiensis (at) gmail.com .
Mitäs muuta? Lukuvuosi on mennyt nopeasti, jälleen ollaan matkalla kohti uutta kevättä ja sen myötä huhtikuussa odottavaa Israelin matkaa teologitoverien kanssa. Kirkkohistorian kanditutkielman kirjoittaminen vie oman osuutensa ajasta, samoin muiden viimeisten kandidaatin tutkintoon vaadittavien opintopisteiden haaliminen. Tuntuu jotenkin hassulta, että mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, voin muutaman kuukauden päästä sanoa olevani teologian kandidaatti. Samalla voin kannustaa klassisten kielten kanssa tuskailevia, että kyllä kreikasta ja hepreasta on mahdollista selviytyä. Kannattaa oikeasti harjoitella ahkerasti ja opetella sanastoa, vaikka se joskus vaikealta tuntuisikin.
Opintojen ohessa olen toiminut reilun vuoden verran Joensuun kirkossa messuavustajana. Suosittelen avustajana toimimista, siitä saa hyvää kokemusta alttarialueella toimimisesta ja pääsee yli esiintymisjännityksestä. Täydellisyyttä ei odoteta, jokainen aloittaa jostain ja tekemällä oppii (sun muita kliseitä). Myös päivähartauksien pitäminen yliopiston Genesis-kappelissa on hyvää harjoitusta.
Siunattua paaston jatkoa!
Jani-sihteeri
Fideksen perinteinen lehti Ilmestys jäi viime vuonna välistä, mutta tänä keväänä se on jälleen tulossa. Kuten viikkotiedotteessa on mainostettu, ainejärjestön jäsenillä on mahdollisuus osallistua lehden tekemiseen lähettämällä omia kirjoituksia, kuvia ja muuta sisältöä. Lehden teemaksi on ainejärjestön vuosijuhlien mukaisesti ajateltu ”väliinputoajat”, mutta toki aineistoa saa kirjoittaa muustakin. Ilmestyksen linja on asiallisempi kuin syksyllä ilmestyvissä Apokryfeissä, mutta luonnollisesti huumori on sallittua. Materiaalia saa lähettää sähköpostiosoitteeseen sihteeri.fidesostiensis (at) gmail.com .
Mitäs muuta? Lukuvuosi on mennyt nopeasti, jälleen ollaan matkalla kohti uutta kevättä ja sen myötä huhtikuussa odottavaa Israelin matkaa teologitoverien kanssa. Kirkkohistorian kanditutkielman kirjoittaminen vie oman osuutensa ajasta, samoin muiden viimeisten kandidaatin tutkintoon vaadittavien opintopisteiden haaliminen. Tuntuu jotenkin hassulta, että mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, voin muutaman kuukauden päästä sanoa olevani teologian kandidaatti. Samalla voin kannustaa klassisten kielten kanssa tuskailevia, että kyllä kreikasta ja hepreasta on mahdollista selviytyä. Kannattaa oikeasti harjoitella ahkerasti ja opetella sanastoa, vaikka se joskus vaikealta tuntuisikin.
Opintojen ohessa olen toiminut reilun vuoden verran Joensuun kirkossa messuavustajana. Suosittelen avustajana toimimista, siitä saa hyvää kokemusta alttarialueella toimimisesta ja pääsee yli esiintymisjännityksestä. Täydellisyyttä ei odoteta, jokainen aloittaa jostain ja tekemällä oppii (sun muita kliseitä). Myös päivähartauksien pitäminen yliopiston Genesis-kappelissa on hyvää harjoitusta.
Siunattua paaston jatkoa!
Jani-sihteeri
ON KIRJAA, MERKKIÄ JA ERINÄISTÄ HÄSELLYSTÄ...
Tässä pääsiäisen jälkimainingeissa on hyvä muistaa taas yksi deadline: on rahurin blogivuoro. Näin kuun viimeisenä päivänä onkin hyvä alkaa pohtia, että mitä sitä kirjoittaisi. Sää kun on ollut kaunis ja tämä rahuri edelleen lomalla Keski-Suomessa pääsiäisen seurauksena, joten aivot lyövät kohtuullisen hyvin tyhjää.
No, kuulumisia. Rahuria ovat työllistäneet tavallisten hommien lisäksi Jerusalemin matka, haalarimerkit ja fuksien haalarit. Myös Fides-päivän kirjabasaari, Yhteisvastuu-keräys ja muu mystinen rahurille kuuluva ovat aiheuttaneet hämmennystä.
Uutta on siis tullut opittua ja kokeiltua tässä rahurina olon aikana, toivottavasti tulevaisuudessakin tulee uusia ja mielenkiintoisia juttuja mitä saa hallituksessa tehdä. Tulkaa toki kysymään, jos on jotain kysyttävää, mihin uskotte rahurin osaavan vastata.
Keväisin terkuin, Netta-rahuri
No, kuulumisia. Rahuria ovat työllistäneet tavallisten hommien lisäksi Jerusalemin matka, haalarimerkit ja fuksien haalarit. Myös Fides-päivän kirjabasaari, Yhteisvastuu-keräys ja muu mystinen rahurille kuuluva ovat aiheuttaneet hämmennystä.
Uutta on siis tullut opittua ja kokeiltua tässä rahurina olon aikana, toivottavasti tulevaisuudessakin tulee uusia ja mielenkiintoisia juttuja mitä saa hallituksessa tehdä. Tulkaa toki kysymään, jos on jotain kysyttävää, mihin uskotte rahurin osaavan vastata.
Keväisin terkuin, Netta-rahuri
VILSKETTÄ, VILINÄÄ SPIRREN JALKOJEN
Spirre täällä terve! Fuksivuosi alkaa lähestyä loppuaan, ja hallituskausi puoliväliä. Paljon on tehty ja paljon opittukin. Spirren pesti jaksaa innostaa edelleen, ja minulla on rutkasti ideoita tuleviin päiviin. Syksyäkin jo juonitellaan!
Mitä sitten olen tehnyt kuluneen kevään aikana? No vaikka ja mitä! Kevät alkoi ekumeenisen rukousviikon merkeissä. Päivähartauksiin tuli myös perehdyttyä heti alussa. Pilvipalvelut tulivat nopeasti tutuksi varsinaisen hallitustyöskentelyn lisäksi juuri päivähartauksiin liittyvien asioiden kautta – minnekäs muualle ne vuorolistat ja ohjedokumentit tulisi säilöttyä.
Kevään kuluessa olen kokoustanut jos jonkinlaisten kokoonpanojen kanssa. Kaksi työryhmää on kuitenkin sangen pysyviä. Toinen niistä on tietenkin Fideksen hallitus, ja toinen on IKTS-työryhmä¹. Jälkimmäisen kanssa kokoustin viimeksi eilen. Syksyn seminaari alkaa jo mukavasti saada muotoaan, ja kokouksista ei puutu ideoita ja ilakointia. Teologian osaston upouusi kokoustila on saanut innokkaita asukkeja.
Yhteistyö seurakuntien kanssa on spirren tehtävän keskeinen osa. Se näkyy lähes kaikessa spiritualiteettitoiminnassa. Ulospäin näkyviä esimerkkejä tästä ovat olleet vaikkapa viime viikolla vietetty vuosijuhlamessu, helmikuinen ekskursio taizé-messuun sekä oppilaitospastorin säännöllinen osallistuminen päivähartauksiin. Ja voin kertoa, ettei vielä ole tullut viikkoa, jona en olisi jotenkin yhteydessä johonkuhun seurakunnan työntekijään – yhteistyö näkyy mitä suurimmissa määrin myös spirren sähköposte(i)ssa. Mutta se on ilo.
Jotain uuttakin on tullut Fidekseen tuotua. Lempinimeni ”kirkkostalkkeri” ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä seuraan hyvinkin tiiviisti kirkon elämää niin Joensuun, Turun kuin valtakunnankin tasolla. Toistaiseksi onnistunein bongaukseni lienee viime viikonloppuna täällä Joensuussa pidetyt Kirkon evankelioimisen päivät, jonne sain houkuteltua useampia teologeja. Tapahtuma oli varsinaisesti kirkon työntekijäkoulutusta, mutta myös opiskelijat saivat osallistua. Hintaakin vedettiin meitä varten alas.
Erilaisten (ja suurelta osin oma lehmä ojassa -henkisten) mainostempausten lisäksi on toinenkin kuvio, josta olen erityisen innoissani. Se on Fideksen jatkuvasti vahvistuva yhteistyö muiden teologian ainejärjestöjen kanssa. Varsinkin TYT:hen on viime aikoina ollut hyvin läheiset välit, mikä pätee myös spiritualitettiitoimintaan. Meillä on Helsingin spirren kanssa syksyksi kauan odotettu yhteinen suunnitelma, joka toivottavasti näkee päivänvalon jo tässä kevään aikana.
Mitä sitten teen vapaa-aikana? No mitäpä muutakaan kuin osallistun seurakunnan toimintaan ja toteutan sitä Nopealla kalenterikatsauksella lähitulevaisuudestani löytyy niin Suomen Lähetysseuran leiriä, ehtoollisavustusta, raamista kuin nuorten aikuisten iltojakin. Mikäs siinä jos tykkää! (Ja eipä sillä, joskus teen jotain muutakin. Kuten opiskelen. Ja kyllä silloin tällöin myös nukun.)
Erinomaista kevään jatkoa ja voimia arkeen!
Terkuin ikioma spirrenne Saga
¹IKTS tarkoittaa Ihmisen kohtaamisen teologiaa -seminaaria. Se on jokasyksyinen Fideksen järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on antaa työelämässä tarvittavia taitoja ja vahvistaa ammatti-identiteettiä.
Mitä sitten olen tehnyt kuluneen kevään aikana? No vaikka ja mitä! Kevät alkoi ekumeenisen rukousviikon merkeissä. Päivähartauksiin tuli myös perehdyttyä heti alussa. Pilvipalvelut tulivat nopeasti tutuksi varsinaisen hallitustyöskentelyn lisäksi juuri päivähartauksiin liittyvien asioiden kautta – minnekäs muualle ne vuorolistat ja ohjedokumentit tulisi säilöttyä.
Kevään kuluessa olen kokoustanut jos jonkinlaisten kokoonpanojen kanssa. Kaksi työryhmää on kuitenkin sangen pysyviä. Toinen niistä on tietenkin Fideksen hallitus, ja toinen on IKTS-työryhmä¹. Jälkimmäisen kanssa kokoustin viimeksi eilen. Syksyn seminaari alkaa jo mukavasti saada muotoaan, ja kokouksista ei puutu ideoita ja ilakointia. Teologian osaston upouusi kokoustila on saanut innokkaita asukkeja.
Yhteistyö seurakuntien kanssa on spirren tehtävän keskeinen osa. Se näkyy lähes kaikessa spiritualiteettitoiminnassa. Ulospäin näkyviä esimerkkejä tästä ovat olleet vaikkapa viime viikolla vietetty vuosijuhlamessu, helmikuinen ekskursio taizé-messuun sekä oppilaitospastorin säännöllinen osallistuminen päivähartauksiin. Ja voin kertoa, ettei vielä ole tullut viikkoa, jona en olisi jotenkin yhteydessä johonkuhun seurakunnan työntekijään – yhteistyö näkyy mitä suurimmissa määrin myös spirren sähköposte(i)ssa. Mutta se on ilo.
Jotain uuttakin on tullut Fidekseen tuotua. Lempinimeni ”kirkkostalkkeri” ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä seuraan hyvinkin tiiviisti kirkon elämää niin Joensuun, Turun kuin valtakunnankin tasolla. Toistaiseksi onnistunein bongaukseni lienee viime viikonloppuna täällä Joensuussa pidetyt Kirkon evankelioimisen päivät, jonne sain houkuteltua useampia teologeja. Tapahtuma oli varsinaisesti kirkon työntekijäkoulutusta, mutta myös opiskelijat saivat osallistua. Hintaakin vedettiin meitä varten alas.
Erilaisten (ja suurelta osin oma lehmä ojassa -henkisten) mainostempausten lisäksi on toinenkin kuvio, josta olen erityisen innoissani. Se on Fideksen jatkuvasti vahvistuva yhteistyö muiden teologian ainejärjestöjen kanssa. Varsinkin TYT:hen on viime aikoina ollut hyvin läheiset välit, mikä pätee myös spiritualitettiitoimintaan. Meillä on Helsingin spirren kanssa syksyksi kauan odotettu yhteinen suunnitelma, joka toivottavasti näkee päivänvalon jo tässä kevään aikana.
Mitä sitten teen vapaa-aikana? No mitäpä muutakaan kuin osallistun seurakunnan toimintaan ja toteutan sitä Nopealla kalenterikatsauksella lähitulevaisuudestani löytyy niin Suomen Lähetysseuran leiriä, ehtoollisavustusta, raamista kuin nuorten aikuisten iltojakin. Mikäs siinä jos tykkää! (Ja eipä sillä, joskus teen jotain muutakin. Kuten opiskelen. Ja kyllä silloin tällöin myös nukun.)
Erinomaista kevään jatkoa ja voimia arkeen!
Terkuin ikioma spirrenne Saga
¹IKTS tarkoittaa Ihmisen kohtaamisen teologiaa -seminaaria. Se on jokasyksyinen Fideksen järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on antaa työelämässä tarvittavia taitoja ja vahvistaa ammatti-identiteettiä.
TÄTÄ ET TIENNYT KOPON KEVÄÄSTÄ - VALVOTTI VIERAITA AAMUUN ASTI!
Viime tippa on ollut minulle ominainen tyyli tehdä asioita jo ihan lapsesta saakka. Tämän kevään opintopistejahtikin noudatti samaa kaavaa, minkä vuoksi blogiteksti tulee ulos vasta nyt kun fuksivuosi alkaa vihdoin olla selätetty ja olinpaikkakin on jo muutettu Varsinais-Suomeen. Syksyllä hommia tehdäänkin jo toisen vuoden opiskelijan ja tuutorin varmuudella ja kokemuksella, mutta nyt on hyvä vielä vähän vilkaista taaksepäin mitä tässä on oikein tapahtunutkaan.
Kevään suurimmat työllistäjät ovat olleet Jerusalemin opintomatka ja palautepäivä. Opintomatkan järjestelyyn hyppäsin kesken prosessin, mikä muodosti omat haasteensa. Koko ryhmä saatiin kuitenkin hengissä sinne ja takaisin. Palautepäivää taas lähdettiin tänä vuonna uudistamaan ja jo sen suunnitteluprosessissa pallo heitettiin meille opiskelijoille. Ekumeenisessa hengessä sitten loimme palautekyselyn ja vedimme palautepäivän aivan uudella konseptilla yhdessä Pistiksen kopovastaavan kanssa. Tämän tiimoilta pääsin myös onnekkaana oppimaan PowerPoint-animaatioiden tekoa systemaattisen teologian lehtoriltamme!
Muuten kopoilu on sisältänyt jaoksia ja kokouksia ja työryhmiä. ISYY:n koulutuspoliittisessa jaostossa olen päässyt kuulemaan muiden ainejärjestöjen meiningeistä ja voinut todeta että teologian osastolla on opiskelijan loppujaan aika hyvä olla. IKTS-palavereissa (Ihmisen Kohtaamisen Teologiaa –Seminaari) on oltu jännän äärellä ja voin jo sen verran paljastaa, että ensi syksyn seminaarista on tulossa varsin huikea! KouKe:ssa (Koulutuksen Kehittämisen työryhmässä) olen päässyt tutustumaan teologian osaston hallinnolliseen puoleen ja muun muassa tilastoihin tutkinnoista ja hakijoista ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta mistä numerodataa on. Jännittävää!
Kevyempänä ohjelmana kävin tammikuussa Helsingissä puheenjohtajamme kaverina Pappisliiton saunaillassa. Vaikka koulutuspoliittisella rintamalla ei suurempia yhdistymisiä olekaan vielä tullut, on kytköksiä syntynyt ja muiden teologien asiat tulleet tutummaksi. Päädyinpä sitten huhtikuussa myös hostaamaan teologisitsien jatkot kämpälläni osalle Helsingin porukasta, jotka tahtoivat valvoa aamubussin lähtöön saakka. Muistoksi jäivät monet öiset keskustelut ja Johanneksen evankeliumi. Ikimuistoisia hetkiä! Ainiin, ja kirjoitimmehan me ennen noita kyseisiä sitsejä oman laulun tämän vuoden hallitukselle puheenjohtajan ja parin muun toimijan kanssa. Sitä tullaan toivottavasti kuulemaan vielä syksyllä!
Kaiken kaikkiaan on koulutuspoliittinen toiminta tuonut ensimmäiseen yliopistovuoteeni upean säväyksen. Vaikka kiirettä olisi ilman tätä vastuutakin riittänyt ja asioihin perehtyminen on täytynyt aloittaa lähes tyhjästä, on ollut huikeaa päästä tälläkin tapaa osaksi yhteisöämme. Olen kuullut huhua, että harva fuksi ennen minua on päässyt joihinkin sellaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa itse olen ollut, ja se saa olon nöyräksi. Olen päässyt tekemään ja oppimaan paljon ja ensi syksynä koetetaan sitten ottaa opiksi tämän kevään virheistä ja tehdä vielä vähän enemmän.
Nyt kuitenkin keskityn tekemään uusia aluevaltauksia rippikoulutyön puolella, tänä kesänä tulen muun muassa pitämään ensimmäiset oppituntini i-k-i-n-ä. Hyvään saumaan nyt, kun vuoden aikana on tähän uuden oppimisen makuun päästy.. Joten ihanaa ja iloista ja auvoisaa ja aurinkoista kesää teille muillekin!
Terquin, Annika-kopo
Kevään suurimmat työllistäjät ovat olleet Jerusalemin opintomatka ja palautepäivä. Opintomatkan järjestelyyn hyppäsin kesken prosessin, mikä muodosti omat haasteensa. Koko ryhmä saatiin kuitenkin hengissä sinne ja takaisin. Palautepäivää taas lähdettiin tänä vuonna uudistamaan ja jo sen suunnitteluprosessissa pallo heitettiin meille opiskelijoille. Ekumeenisessa hengessä sitten loimme palautekyselyn ja vedimme palautepäivän aivan uudella konseptilla yhdessä Pistiksen kopovastaavan kanssa. Tämän tiimoilta pääsin myös onnekkaana oppimaan PowerPoint-animaatioiden tekoa systemaattisen teologian lehtoriltamme!
Muuten kopoilu on sisältänyt jaoksia ja kokouksia ja työryhmiä. ISYY:n koulutuspoliittisessa jaostossa olen päässyt kuulemaan muiden ainejärjestöjen meiningeistä ja voinut todeta että teologian osastolla on opiskelijan loppujaan aika hyvä olla. IKTS-palavereissa (Ihmisen Kohtaamisen Teologiaa –Seminaari) on oltu jännän äärellä ja voin jo sen verran paljastaa, että ensi syksyn seminaarista on tulossa varsin huikea! KouKe:ssa (Koulutuksen Kehittämisen työryhmässä) olen päässyt tutustumaan teologian osaston hallinnolliseen puoleen ja muun muassa tilastoihin tutkinnoista ja hakijoista ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta mistä numerodataa on. Jännittävää!
Kevyempänä ohjelmana kävin tammikuussa Helsingissä puheenjohtajamme kaverina Pappisliiton saunaillassa. Vaikka koulutuspoliittisella rintamalla ei suurempia yhdistymisiä olekaan vielä tullut, on kytköksiä syntynyt ja muiden teologien asiat tulleet tutummaksi. Päädyinpä sitten huhtikuussa myös hostaamaan teologisitsien jatkot kämpälläni osalle Helsingin porukasta, jotka tahtoivat valvoa aamubussin lähtöön saakka. Muistoksi jäivät monet öiset keskustelut ja Johanneksen evankeliumi. Ikimuistoisia hetkiä! Ainiin, ja kirjoitimmehan me ennen noita kyseisiä sitsejä oman laulun tämän vuoden hallitukselle puheenjohtajan ja parin muun toimijan kanssa. Sitä tullaan toivottavasti kuulemaan vielä syksyllä!
Kaiken kaikkiaan on koulutuspoliittinen toiminta tuonut ensimmäiseen yliopistovuoteeni upean säväyksen. Vaikka kiirettä olisi ilman tätä vastuutakin riittänyt ja asioihin perehtyminen on täytynyt aloittaa lähes tyhjästä, on ollut huikeaa päästä tälläkin tapaa osaksi yhteisöämme. Olen kuullut huhua, että harva fuksi ennen minua on päässyt joihinkin sellaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa itse olen ollut, ja se saa olon nöyräksi. Olen päässyt tekemään ja oppimaan paljon ja ensi syksynä koetetaan sitten ottaa opiksi tämän kevään virheistä ja tehdä vielä vähän enemmän.
Nyt kuitenkin keskityn tekemään uusia aluevaltauksia rippikoulutyön puolella, tänä kesänä tulen muun muassa pitämään ensimmäiset oppituntini i-k-i-n-ä. Hyvään saumaan nyt, kun vuoden aikana on tähän uuden oppimisen makuun päästy.. Joten ihanaa ja iloista ja auvoisaa ja aurinkoista kesää teille muillekin!
Terquin, Annika-kopo
SOPO ELI SOSIAALIPOLIITTINEN VASTAAVA
Kesä terveisiä Lappeenrannasta! Täällä menee tämä kesä, katsotaan missä ensi kesä.
Järjestö hommat olivat jo tälle sopolle jossain määrin tuttuja, mutta joka päivä tai ainankin joka kuukausi tässä oppii uutta ja se on ehdoton ilo. Sopo on tehnyt hommia yllättävän vähän, olen toki mukana kokouksissa niin usein kuin kykenen. Josko syksyllä olisi useammassa. Sopolla ei kamalasti ole ollut asiaa. On ihmetelty yliopiston linjaa Savonlinnan lakkautuksen takia ja sitä olisiko yliopistolle mahdollista saada oma opiskelija- asunto kompleksi yliopiston välittömään läheisyyteen.
Kaikista eniten sopoa ovat mietityttäneet alumnit ja mitä heille ensi syksylle keksisi. Jos tulee aivan timanttisia ajatuksia niin minua saa lähestyä! Alumneille keksitään jotain ensi syksylle, se on vielä vähän auki, mutta lähempänä kerrotaan!
Keskikesän terveisin Sanna teidän Sopo!
Järjestö hommat olivat jo tälle sopolle jossain määrin tuttuja, mutta joka päivä tai ainankin joka kuukausi tässä oppii uutta ja se on ehdoton ilo. Sopo on tehnyt hommia yllättävän vähän, olen toki mukana kokouksissa niin usein kuin kykenen. Josko syksyllä olisi useammassa. Sopolla ei kamalasti ole ollut asiaa. On ihmetelty yliopiston linjaa Savonlinnan lakkautuksen takia ja sitä olisiko yliopistolle mahdollista saada oma opiskelija- asunto kompleksi yliopiston välittömään läheisyyteen.
Kaikista eniten sopoa ovat mietityttäneet alumnit ja mitä heille ensi syksylle keksisi. Jos tulee aivan timanttisia ajatuksia niin minua saa lähestyä! Alumneille keksitään jotain ensi syksylle, se on vielä vähän auki, mutta lähempänä kerrotaan!
Keskikesän terveisin Sanna teidän Sopo!
MEITÄ ON KAKSI KAMMOTTAVAKSI!
|
Tervehdys arvoisat Fideksen ystävät! Täällä naputtelee tekstiä nyt toimintavastaava(t).
Teologien kesälaitumet ovat sulkeutumassa jälleen. Ilmassa on omituista viileyttä. Jokin kummallinen on lähestymässä horisontissa. Se on syksy ja uuden lukuvuoden alku. Toimintavastaavan titteliä kantava Hanna Möttönen on kovasti yrittänyt levätä kesätöiden ja Netflix-maratoonien välillä. (Btw, sain pienen rusketuksenkin juostessani Pokemonien, öh siis työtehtävien perässä!) Mutta asiasta kukkaruukkuun: nyt olisi aika iskeä taas uutta tavaraa tiskiin ja tarjota syksylle viihdettä! |
Tietäjät tietää millä tavalla kesätyöt, rukousnauhat ja katekismushelmistö sekä teologi liittyvät yhteen! -Hanna
|
Ja näillä näkymin ”Möttösestä seuraava” eli niin sanottu Oikea Käsi aka Postin Ella saa vapauden toteuttaa tapahtumiin liittyviä innovaatioitaan entistäkin vapaammin Hanna Möttösen kärsiessä vakavasta kandi-problematiikasta ja muusta väsymyksestä.
Ensimmäiset viikot tulevat olemaan täynnä kaikkea jännittävää, joista Hanna Möttösen on mainittava ainakin kaksi: Fideksen aivan ensimmäiset Jäätelöbilleet (30.elokuuta, huomaa oikeaoppinen kirjoitusasu!) sekä Fideksen lauantaisauna Männikköniemessä!
Kun katsellaan kauemmas tulevaisuuteen, voimme erottaa fuksiaisten, teemabileiden sekä henkailuiltojen ääriviivoja! Ruoka- ja peli-illat sekä uusi, mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen konsepti, mihin liittyvät virret ja sauna, ovat suunnitelmissa.
Ja vielä muutama ajatus ja sananen tähän loppuun Möttösen oikealta kädeltä, Ellalta! Hanna aika hyvin jo kertoilikin mitä syyslukukausi tuo tullessaan tapahtumien osalta. Haluan sanoa erityisesti fukseille (mutta tietysti vanhemmillekkin opiskelijoille!) seuraavan: me järjestetään näitä tapahtumia teille! Pyrkimyksenä on saada mahollisimman paljon porukkaa liikkeelle ja tutustumaan uusiin ihmisiin joten lähtekäähän reippaasti mukaan, teologit on lepposaa porukkaa ja uuet ihmiset otetaan varmasti lämmöllä vastaan! Ja jos teistä tuntuu että meijän ideoimat tapahtumat on tasoa ”blaaheivoisvähempääkiinnostaa” niin mielellään otetaan vastaan kehitysideoita! Minä voisin tähän vielä yhtä tulevaa tapahtumaa hehkuttaa, nimittäin FUKSIsitsejä! Nämä sitsit on nimenomaisesti teille, alottavat fuksit! Näissä karkeloissa teidät tutustutetaan sitsaamisen jaloon perinteeseen tutussa ja turvallisessa ympäristössä, menossa on mukana teille tutut tuutorit joten kynnys lähteä sitsaamaan on hyvin matala!
Ensimmäiset viikot tulevat olemaan täynnä kaikkea jännittävää, joista Hanna Möttösen on mainittava ainakin kaksi: Fideksen aivan ensimmäiset Jäätelöbilleet (30.elokuuta, huomaa oikeaoppinen kirjoitusasu!) sekä Fideksen lauantaisauna Männikköniemessä!
Kun katsellaan kauemmas tulevaisuuteen, voimme erottaa fuksiaisten, teemabileiden sekä henkailuiltojen ääriviivoja! Ruoka- ja peli-illat sekä uusi, mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen konsepti, mihin liittyvät virret ja sauna, ovat suunnitelmissa.
Ja vielä muutama ajatus ja sananen tähän loppuun Möttösen oikealta kädeltä, Ellalta! Hanna aika hyvin jo kertoilikin mitä syyslukukausi tuo tullessaan tapahtumien osalta. Haluan sanoa erityisesti fukseille (mutta tietysti vanhemmillekkin opiskelijoille!) seuraavan: me järjestetään näitä tapahtumia teille! Pyrkimyksenä on saada mahollisimman paljon porukkaa liikkeelle ja tutustumaan uusiin ihmisiin joten lähtekäähän reippaasti mukaan, teologit on lepposaa porukkaa ja uuet ihmiset otetaan varmasti lämmöllä vastaan! Ja jos teistä tuntuu että meijän ideoimat tapahtumat on tasoa ”blaaheivoisvähempääkiinnostaa” niin mielellään otetaan vastaan kehitysideoita! Minä voisin tähän vielä yhtä tulevaa tapahtumaa hehkuttaa, nimittäin FUKSIsitsejä! Nämä sitsit on nimenomaisesti teille, alottavat fuksit! Näissä karkeloissa teidät tutustutetaan sitsaamisen jaloon perinteeseen tutussa ja turvallisessa ympäristössä, menossa on mukana teille tutut tuutorit joten kynnys lähteä sitsaamaan on hyvin matala!
Männikköniemen perinteinen sauna/nyyttäri/tutustuminen on poikinut pienien teologien päähän haaveen teologien yhteisestä virsi-lauantaisaunasta, joka toteutettaisiin ainakin kerran kuussa… Tilaehdotuksia ja toteutusmahdollisuuksia puntaroidaan parhaillaan! -Hanna
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kivaa alkavaa syksyä jokaiselle, nähdään tapahtumissa!!
Lämpimin terveisin Hanna ja Ella
Lämpimin terveisin Hanna ja Ella
KESÄN JÄLKEEN HIHAT HEILUMAAN
Maukasta syksyä kaikille! Syyskuun osalta kirjoittelee tarjoiluvastaava. Takana on vasta yksi päivähartaus tälle syksylle. Ensimmäinen hartaus oli menestys, paikalla oli yli 50 ihmistä! Toivottavasti päivähartaudet tavoittavat jatkossakin paljon väkeä. Tarjolla oli tekemiäni puolukkamuffinsseja kinuskikuorrutteella.
Käytin Kinuskikissan reseptiä, jonka valmistin kolminkertaisena. Muffinsseja tuli sillä määrällä 45kpl. Resepti alla. Linkki reseptiin: http://www.kinuskikissa.fi/puolukkamuffinssit-kinuskikuorrutteella/ noin 10 kappaletta
Taikina:
50 g voita tai margariinia
2 munaa
1 ¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 ½ tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
¾ dl maitoa
200 g puolukoita
Kuorrutus:
2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
Herkut valmistuvat asuntoni ihanassa keltaisessa keittiössä, tai keittokomerossa. Olen pitänyt tarjoiluvastaavan hommasta, koska tykkään leipoa (+syödä taikinaa :D) Yksin asuessa ja opiskelubudjeilla ei muuten pääsisi leipomaan näin usein. Päiväkahvien lisäksi leivon joihinkin tapahtumiin, esim. laskiaisriehaan ja puurojuhlaan. Onneksi isoimpiin tapahtumiin saa apua ja silloin sata munkkia tai seitsemänkymmentä pullaa/joulutorttua valmistuu hetkessä!
Kappeli ja kahvinkeittäminen ovat tulleet tutuiksi pestini aikana. Kun aloitin, en ollut aiemmin keittänyt kahvia itse. Jotain uutta olen siis oppinut, vaikka usein pysytelenkin mahdollisimman helpoissa resepteissä. Vielä en ole ennättänyt polttamaan mitään ja toivottavasti näin on vielä syksyn ajan. Oikein lämpimästi tervetuloa tiistaisin klo 12 hartauteen ja kahville/teelle noin klo 12.15.
Terkuin, Sonja Korhonen, tarjoiluvastaava
Käytin Kinuskikissan reseptiä, jonka valmistin kolminkertaisena. Muffinsseja tuli sillä määrällä 45kpl. Resepti alla. Linkki reseptiin: http://www.kinuskikissa.fi/puolukkamuffinssit-kinuskikuorrutteella/ noin 10 kappaletta
Taikina:
50 g voita tai margariinia
2 munaa
1 ¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 ½ tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
¾ dl maitoa
200 g puolukoita
Kuorrutus:
2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
Herkut valmistuvat asuntoni ihanassa keltaisessa keittiössä, tai keittokomerossa. Olen pitänyt tarjoiluvastaavan hommasta, koska tykkään leipoa (+syödä taikinaa :D) Yksin asuessa ja opiskelubudjeilla ei muuten pääsisi leipomaan näin usein. Päiväkahvien lisäksi leivon joihinkin tapahtumiin, esim. laskiaisriehaan ja puurojuhlaan. Onneksi isoimpiin tapahtumiin saa apua ja silloin sata munkkia tai seitsemänkymmentä pullaa/joulutorttua valmistuu hetkessä!
Kappeli ja kahvinkeittäminen ovat tulleet tutuiksi pestini aikana. Kun aloitin, en ollut aiemmin keittänyt kahvia itse. Jotain uutta olen siis oppinut, vaikka usein pysytelenkin mahdollisimman helpoissa resepteissä. Vielä en ole ennättänyt polttamaan mitään ja toivottavasti näin on vielä syksyn ajan. Oikein lämpimästi tervetuloa tiistaisin klo 12 hartauteen ja kahville/teelle noin klo 12.15.
Terkuin, Sonja Korhonen, tarjoiluvastaava
LIIKKEESSÄ YMPÄRIVUODEN
Hei rakkaat ystävät, nyt puhuu hymyilevä liikuntavastaavanne! Vauhdikkaan vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Nyt kertoilen mietteistäni, miten on mennyt kuluva vuosi ja mitkä on fiilikset! Ja meitsi on tosiaan Iiro Pyrhönen, kolmannen vuoden teologi, liikuntavastaavanne (kuten äsken luitte).
Aluks pitää sanoa, että mä oon tykänny hommastani! Se on pitänyt minut liikkellä, kaikenlaisissa tapahtumissa sekä arjessa että juhlassa. Liikunta on aina ollut suuri intohimoni: tuun hulluks jos en pääse liikkeelle!! Tämän vuoksi hommat on sopinu mulle ku nenä päähän. Olen päässyt luotsaamaan tapahtumia, tutustumaan uusiin ihmisiin ja mikä tärkeintä, yhdistämään ihmisiä erilaisten aktiviteettien yhteydessä!
Meitsin viikoittaiseen toimintaan kuuluu kiinteänä osana pitää Fideksen omaa liikuntavuoroa. Vuoro järjestetään aina kerran viikossa, ja tämän lukuvuoden se on joka tiistai-ilta. Lajeina on pääosin ollut joukkuelajeja hyvän tahdon ja hauskanpidon merkeissä. Kuitenkin aina on mahdollisuus ehdottaa myös jotain muuta aktiviteettia, kuten jos esim. haluat pitää tanssitunnin tai jumpan, niin aivan varmasti onnistuu! Jokainen Sykettä-tarran omaava Fidesläinen on tervetullut!
Lopuksi haluan sanoa, että tää meitsin homma on unelmaa, ja Te, rakkaat teologit, teette siitä todellista. Te annatte kuvan sille kaikelle, mihin yhdessä ryhdymme. Ja muistetaan hymyillä aina kun tavataan, sillä on mahtavia vaikutuksia!
Lämpimin terveisin, Yours truly Iiro Pyrhönen, liikuntavastaava
Aluks pitää sanoa, että mä oon tykänny hommastani! Se on pitänyt minut liikkellä, kaikenlaisissa tapahtumissa sekä arjessa että juhlassa. Liikunta on aina ollut suuri intohimoni: tuun hulluks jos en pääse liikkeelle!! Tämän vuoksi hommat on sopinu mulle ku nenä päähän. Olen päässyt luotsaamaan tapahtumia, tutustumaan uusiin ihmisiin ja mikä tärkeintä, yhdistämään ihmisiä erilaisten aktiviteettien yhteydessä!
Meitsin viikoittaiseen toimintaan kuuluu kiinteänä osana pitää Fideksen omaa liikuntavuoroa. Vuoro järjestetään aina kerran viikossa, ja tämän lukuvuoden se on joka tiistai-ilta. Lajeina on pääosin ollut joukkuelajeja hyvän tahdon ja hauskanpidon merkeissä. Kuitenkin aina on mahdollisuus ehdottaa myös jotain muuta aktiviteettia, kuten jos esim. haluat pitää tanssitunnin tai jumpan, niin aivan varmasti onnistuu! Jokainen Sykettä-tarran omaava Fidesläinen on tervetullut!
Lopuksi haluan sanoa, että tää meitsin homma on unelmaa, ja Te, rakkaat teologit, teette siitä todellista. Te annatte kuvan sille kaikelle, mihin yhdessä ryhdymme. Ja muistetaan hymyillä aina kun tavataan, sillä on mahtavia vaikutuksia!
Lämpimin terveisin, Yours truly Iiro Pyrhönen, liikuntavastaava
VIIMEISIÄ VIEDÄÄN
Tervehdys kaikille vielä näin vuoden loppumetreillä. Kaksi vuotta hallituksessa ovat olleet antoisia, olen saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin ja olla mukana päättämässä Fides Ostiensiksen asioista. Paljon mieleenpainuvaa on saatu aikaan, kuten matka Israeliin huhtikuussa ja joulukuinen Valamon ekskursio Helsingin teologien kanssa, ja oma ilonsa oli ainejärjestömme vuosittaisten julkaisujen Ilmestyksen ja Apokryfien toimittamisessa. Molemmista julkaisuista on tullut myönteistä palautetta, mikä luonnollisesti on ilahduttavaa.
Nyt kuitenkin hallituskuviot jäävät omalta osaltani taakse, sillä ensi vuosi tuo tullessaan ensin seurakunnallisen työssäoppimisjakson Lappeenrannassa sekä myöhemmin gradun kirjoittamisen. Tuntuu välillä vaikealta ymmärtää että nyt on jo neljäs opiskeluvuosi menossa (ja sekin puolivälissä), nopeastihan se aika on mennyt hyvässä seurassa ja mielenkiintoisissa opinnoissa. Jos sinä tätä lukeva henkilö olet vasta aikeissa hakea teologisiin opintoihin ensi keväänä (tai myöhemmin), niin suosittelen ehdottomasti Joensuuta. Mukavan kokoinen kaupunki Pohjois-Karjalan kauniissa maisemissa ja hyvät suhteet eri kirkkokuntien välillä niin yliopistossa kuin muutenkin.
Toivotan vuodenvaihteessa toimikautensa aloittavalle uudelle hallitukselle siunausta ja hyvää yhteishenkeä. Ainejärjestömme täyttää ensi vuonna 20 vuotta, ja voin luottaa siihen että se on juhlavuonna hyvissä käsissä. Mielenkiintoisia juttuja on jo istuvan hallituksen puolesta suunniteltu.
Jouluterveisin Jani-sihteeri
Nyt kuitenkin hallituskuviot jäävät omalta osaltani taakse, sillä ensi vuosi tuo tullessaan ensin seurakunnallisen työssäoppimisjakson Lappeenrannassa sekä myöhemmin gradun kirjoittamisen. Tuntuu välillä vaikealta ymmärtää että nyt on jo neljäs opiskeluvuosi menossa (ja sekin puolivälissä), nopeastihan se aika on mennyt hyvässä seurassa ja mielenkiintoisissa opinnoissa. Jos sinä tätä lukeva henkilö olet vasta aikeissa hakea teologisiin opintoihin ensi keväänä (tai myöhemmin), niin suosittelen ehdottomasti Joensuuta. Mukavan kokoinen kaupunki Pohjois-Karjalan kauniissa maisemissa ja hyvät suhteet eri kirkkokuntien välillä niin yliopistossa kuin muutenkin.
Toivotan vuodenvaihteessa toimikautensa aloittavalle uudelle hallitukselle siunausta ja hyvää yhteishenkeä. Ainejärjestömme täyttää ensi vuonna 20 vuotta, ja voin luottaa siihen että se on juhlavuonna hyvissä käsissä. Mielenkiintoisia juttuja on jo istuvan hallituksen puolesta suunniteltu.
Jouluterveisin Jani-sihteeri
fideksen blogi 2015
HASSU HATTU JA VIIDEN KILON LEKA
Näin tammikuun häntäpäässä tuntuu siltä, että sellaiset asiat, kuten ”joulu” tai ”loma”, ovat olemassa lähinnä absurdien käsitteiden tasolla. Kevätlukukausi pyörähti omalta osaltani käyntiin varsin vauhdikkaasti, sekä opintojen, että ainejärjestöhommien saralla. Toimittuani hallituskauden 2014 verran Fideksen spiritualiteettivastaavana, on ollut minun vuoroni siirtyä kantamaan puheenjohtajan lekaa.
On hauskaa olla se, joka katkaisee viiden patriarkaalisen Fides-vuoden putken. Itseasiassa on myös hyvin mahdollista, että olen koko Fideksen historian nuorin puheenjohtaja. Pakko tunnustaa, etten ole säästynyt kosmiselta huimaukselta, kun omaan päähän on jotenkin pitänyt saada mahtumaan, että yhtäkkiä minä olenkin se, jolla on hallussaan Fideksen hassu kanahattu (γνώσις) ja viiden kilon leka (πρᾶξις). Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että alan sopeutua uuteen titteliin ja päästä hommasta jyvälle.
Muutamassa viikossa on pitänyt nopealla tahdilla oppia ja omaksua paljon uutta, esimerkiksi kokousteknisiä juttuja. Toisaalta juuri uuden oppiminen ja kasvaminen ovat niitä asioita, mistä ainejärjestötoiminnassa pidän, ja minkä takia ylipäätään olen siinä mukana. Vaikka se vie kohtalaisen paljon aikaa ja energiaa, eikä kaikki mene aina niin kuin elokuvissa, koen, että touhu silti enemmän antaa kuin ottaa. Ja onneksi koko ainejärjestöä ei tarvitse yksin pyörittää, vaan apuna ovat muutkin hallitustoimijat ja fidesläiset. Luottavaisin mielin ja innolla jään odottamaan, mitä kaikkea jännää uusi alkanut hallituskausi tuo tullessaan.
Terkuin, PJ-Noora
On hauskaa olla se, joka katkaisee viiden patriarkaalisen Fides-vuoden putken. Itseasiassa on myös hyvin mahdollista, että olen koko Fideksen historian nuorin puheenjohtaja. Pakko tunnustaa, etten ole säästynyt kosmiselta huimaukselta, kun omaan päähän on jotenkin pitänyt saada mahtumaan, että yhtäkkiä minä olenkin se, jolla on hallussaan Fideksen hassu kanahattu (γνώσις) ja viiden kilon leka (πρᾶξις). Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että alan sopeutua uuteen titteliin ja päästä hommasta jyvälle.
Muutamassa viikossa on pitänyt nopealla tahdilla oppia ja omaksua paljon uutta, esimerkiksi kokousteknisiä juttuja. Toisaalta juuri uuden oppiminen ja kasvaminen ovat niitä asioita, mistä ainejärjestötoiminnassa pidän, ja minkä takia ylipäätään olen siinä mukana. Vaikka se vie kohtalaisen paljon aikaa ja energiaa, eikä kaikki mene aina niin kuin elokuvissa, koen, että touhu silti enemmän antaa kuin ottaa. Ja onneksi koko ainejärjestöä ei tarvitse yksin pyörittää, vaan apuna ovat muutkin hallitustoimijat ja fidesläiset. Luottavaisin mielin ja innolla jään odottamaan, mitä kaikkea jännää uusi alkanut hallituskausi tuo tullessaan.
Terkuin, PJ-Noora
KIRKKOHISTORIAN OPISKELU SAATTAA AIHEUTTAA MUUTOKSIA HAHMOTUSKYVYSSÄSI
Tänä aamuna kävellessäni yliopistolle, jäin mittakaavaharhan vangiksi. Tarkoitan sillä tilannetta, jossa asioiden mittasuhteet ja merkitykset muuttuvat absurdeiksi kun tarkastelun näkökulma laajennetaan tarpeeksi suureksi tai kavennetaan riittävän pieneksi. Esimerkiksi ajattellessamme sadan vuoden aikaa, on se naurettavan pieni hetki, jos tarkastelemme sitä ihmiskunnan olemassaolon pohjalta ja samalla se on kuin pieni ikuisuus jos näkökulmamme on yhden päivä tapahtumissa.
Fides täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ainejärjestölle se on jo ihan kunnioitettava aika olemassaoloa. Siinä ajassa on jo ehditty kokeilla jos jonkinlaista ja luoda toimintakulttuuria ja traditioita. Sinä aikana on tavoiteajassa ehtinyt valmistua kolmet maisterit ja yhdet kandit. Se taas ei kuulosta kovinkaan pitkältä ajalta.
Propaganda-ministerinne, Kartsu
Fides täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ainejärjestölle se on jo ihan kunnioitettava aika olemassaoloa. Siinä ajassa on jo ehditty kokeilla jos jonkinlaista ja luoda toimintakulttuuria ja traditioita. Sinä aikana on tavoiteajassa ehtinyt valmistua kolmet maisterit ja yhdet kandit. Se taas ei kuulosta kovinkaan pitkältä ajalta.
Propaganda-ministerinne, Kartsu
RAHURINA LIIKENTEESSÄ
Tässä nähdään taas miten hommat on onnistunut tänä vuonna ainakin minun osalta. Sovittu oli että kukin hallituslainen kirjoitaa tietyn kuun aikana kuulumisiaan blogiin. Eli deadline on paras motivaattori Tarkoitus oli siis kertoa mitä minä rahurina teen hallituksessa. Tärkein tehtäväni on maksaa fideksen laskut ja tehdä kirjanpito. Tässä on siis saanut opiskella monia uusia asioita. Olen ehkä oppinut mitä debit, credit, tase ja tili tarkoittaa kirjanpidossa, mut älä vaan pyydä selittämään niitä niin että joku muukin ymmärtäs.
Täällä hetkellä eniten työtä ja huolta aiheuttaa Fides-päivän kirjabasaari. Odottelen vielä varmistuksia kaikista tulijoista. Muistakaa siis tulla paikalle meidän ainejärjestön kahdeksantoista vuotis juhlintaan, erityisesti iltajuhlaan mutta myös paikalle kuuntelemaan luentoa ja syömään kakkua ja ostamaan kirjoja.
Tänään pidettiin myös ylimääräinen yhdistyksen kokous. Kesti peräti viisi minuuttia, kun Noora puheenjohtajana nuiji yhden varsinaisen asian sisältäneen asianlistan lävitse. Oispa muutkin kokoukset yhtä sujuvia ja nopeita.
Terveisin Anna.
Täällä hetkellä eniten työtä ja huolta aiheuttaa Fides-päivän kirjabasaari. Odottelen vielä varmistuksia kaikista tulijoista. Muistakaa siis tulla paikalle meidän ainejärjestön kahdeksantoista vuotis juhlintaan, erityisesti iltajuhlaan mutta myös paikalle kuuntelemaan luentoa ja syömään kakkua ja ostamaan kirjoja.
Tänään pidettiin myös ylimääräinen yhdistyksen kokous. Kesti peräti viisi minuuttia, kun Noora puheenjohtajana nuiji yhden varsinaisen asian sisältäneen asianlistan lävitse. Oispa muutkin kokoukset yhtä sujuvia ja nopeita.
Terveisin Anna.
SPIRREN TYÖ
Tämä kuukausi on omalta osalta kulunut hurjan nopeasti. On tapahtunut niin paljon, että ei oikein huomaakaan ajan kulkua. Opintoja en ole paljoakaan suorittanut, mutta mukaan on mahtunut Englannin reissua, rakkaan ainejärjestömme vuosijuhlat, Tsekin matka ja spirren tehtäviä. Toisaalta Teologi kansainvälisenä toimijana –kurssin antia olen päässyt harjoittamaan, kun kävin Englannissa nuorten kansainvälisellä ekumeenisella leirillä, jossa ehdottomasti parasta oli kristittyjen yhteys.
Tänään minut virallisesti kevätkokouksessa valittiin uudeksi spiritualiteettivastaavaksi, vaikka olen tuuraillut niissä hommissa jo viimeiset pari kuukautta. Innolla odotan tulevaa ja minulla on paljon ideoita jo ensi syksyksi, itse asiassa yksi teologi-ilta on sovittuna ja toiseen olen kysellyt alustavasti puhujaa. Keväälläkin ehtii olla vielä yksi teologi-ilta, aiheena rippikouluoppitunti aivoriihi. Jos teillä fidesläiset tulee jotain ideoita liittyen spiritualiteettivastaavan toimialueeseen, niin minulle voi tulla vapaasti kertomaan.
Viettäkäähän rai-rai-railakas vappu ja pitäkää huolta kaverista (etenkin tuolla loskan keskellä)!
Terveisin Anna-spirre
Tänään minut virallisesti kevätkokouksessa valittiin uudeksi spiritualiteettivastaavaksi, vaikka olen tuuraillut niissä hommissa jo viimeiset pari kuukautta. Innolla odotan tulevaa ja minulla on paljon ideoita jo ensi syksyksi, itse asiassa yksi teologi-ilta on sovittuna ja toiseen olen kysellyt alustavasti puhujaa. Keväälläkin ehtii olla vielä yksi teologi-ilta, aiheena rippikouluoppitunti aivoriihi. Jos teillä fidesläiset tulee jotain ideoita liittyen spiritualiteettivastaavan toimialueeseen, niin minulle voi tulla vapaasti kertomaan.
Viettäkäähän rai-rai-railakas vappu ja pitäkää huolta kaverista (etenkin tuolla loskan keskellä)!
Terveisin Anna-spirre
KESÄ?
Nyt taitaa olla kesä. Sen huomaa muun muassa siitä, että tää kopo meinasi unohtaa kirjoittaa bloginsa. Mutta siis – minun ohjelmassa on tänä keväänä ollut hallitushommiin liittyen vaikka ja mitä. Ehdottomasti eniten aikaa on vienyt muuan Israelin matka (kyllä, teologit lähtee ens keväänä ihan oikeasti Jerusalemiin asti). Tällä hetkellä työn alla on matkatoimiston kanssa sumpliminen matkan ohjelmaan liittyen, ja kaiken maailman asiakirjojakin pitäis saaha aikaseksi. Onneksi tässä on kesä aikaa!
Kopon ominaisuudessa mie olen myös kuluttanut aikaani mitä erilaisimmissa kokouksissa. Lähimpänä sydäntäni on tietenkin KouKe, eli koulutuksen kehittämisen työryhmä. Viime kokouksessa siellä pohdittiin muun muassa palauteasioita ja ensikertalaisten kiintiöitä opiskelijavalintoihin. Jatkossa muuten KouKen muistiot ovat kaikkien opiskelijoiden nähtävillä, eli tässäkin tapauksessa kannattaa suunnata Teologia-moodleen!
Viime kuukausina mie oon edustanut Fidestä myös soveltavien opintojen neuvottelukunnassa ja ISYY:n kopojaostossa. Jälkimmäiseen liittyen Fides muuten palkitsi tänä keväänä vuoden hyvänä opettajana Martin Ubanin (tämä siis tiedoksi sinulle, joka et lukenut aiheeseen liittyvää uutista näiltä samaisilta sivuilta). Mutta koska nyt on tosiaankin kesä, niin aion lopettaa kokoustamisen ja keskittyä kesäopiskeluihin ja –töihin. Lopuksi paikallaan lienee muuan vinkki kaikille potentiaalisille eksegetiikan pääaineopiskelijoille: Älä ihan oikeasti saa päähäsi suorittaa 8 opintopisteen edestä syventäviä kursseja esseinä kesäkuussa.
Terquin Katja-kopo
Kopon ominaisuudessa mie olen myös kuluttanut aikaani mitä erilaisimmissa kokouksissa. Lähimpänä sydäntäni on tietenkin KouKe, eli koulutuksen kehittämisen työryhmä. Viime kokouksessa siellä pohdittiin muun muassa palauteasioita ja ensikertalaisten kiintiöitä opiskelijavalintoihin. Jatkossa muuten KouKen muistiot ovat kaikkien opiskelijoiden nähtävillä, eli tässäkin tapauksessa kannattaa suunnata Teologia-moodleen!
Viime kuukausina mie oon edustanut Fidestä myös soveltavien opintojen neuvottelukunnassa ja ISYY:n kopojaostossa. Jälkimmäiseen liittyen Fides muuten palkitsi tänä keväänä vuoden hyvänä opettajana Martin Ubanin (tämä siis tiedoksi sinulle, joka et lukenut aiheeseen liittyvää uutista näiltä samaisilta sivuilta). Mutta koska nyt on tosiaankin kesä, niin aion lopettaa kokoustamisen ja keskittyä kesäopiskeluihin ja –töihin. Lopuksi paikallaan lienee muuan vinkki kaikille potentiaalisille eksegetiikan pääaineopiskelijoille: Älä ihan oikeasti saa päähäsi suorittaa 8 opintopisteen edestä syventäviä kursseja esseinä kesäkuussa.
Terquin Katja-kopo
ATK
Atk-vastaavan kesä on sujunut matkailun merkeissä. Heinäkuun alussa toteutin yhden unelmani ja tein autolla reissun ympäri Ruotsia ja Norjaa. Matka jäi tosin lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut enkä jatkanut aivan eteläisimpään Ruotsiin enkä Tanskaan, mutta tulihan sitä paikkoja nähtyä tuossakin. Kommelluksia toki sattui, kun autoa tankatessa huomasin ettei mikään automaatti hyväksynyt korttiani. No, onneksi sentään pankkiautomaatit toimivat ja sain nostettua käteistä, jottei tarvinnut kääntyä takaisin jo Uumajassa.
Uppsalan kaupunki tuomiokirkkoineen oli yksi niistä kohteista, joita matkalta erityisesti odotin. Kirkon vieressä seisominen ja rakennuksen suuruuden toteaminen oli mykistävä kokemus. Väitän ettei katedraalin tarvitse lainkaan hävetä esimerkiksi Vatikaanin Pietarinkirkon rinnalla. Oli sunnuntai, joten osallistuin myös messuun kyseisessä kirkossa. Toki kaava oli pääpiirteiltään tuttu, mutta erojakin löytyi. Messun alussa oli ristisaatto ja varsinaisia kirjavirsiä oli vähemmän, mutta toisaalta muita lauluosuuksia tuntui olevan enemmän. Ehtoollinen poikkesi tutusta ehkä eniten. Pappi ja avustaja seisoivat vierekkäin ja heidän luokseen tultiin yksitellen jonossa. Pappi ojensi öylätin, joka piti sitten itse kastaa avustajan pitelemään viinimaljaan.
Sunnuntaiaamuna ennen messua olin poikennut läheisessä Sigtunan kaupungissa sekä Vanhan Uppsalan hautakummuilla ja kirkossa. Uppsalasta matka jatkui kohti Vadstenaa, jossa vierailukohteina olivat linna sekä birgittalaisluostarikirkko ja -museo. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin jatkanut Vadstenasta kaakkoon kohti Kalmaria ja Öölantia, mutta lähdinkin jo luoteeseen, kohti Norjaa. Norjassa matka piti sisällään mm. reitin varrelta yllättäen löytyneen rauniokirkon, Heddalin ja Ringebun sauvakirkot, kylmän tuulen piiskaamia vuoristoteitä ja Hellin rautatieaseman. Loppumatka kulkikin sitten Ruotsin Vilhelminan ja Storumanin kautta Övertorneåån ja sieltä takaisin Joensuuhun. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli, muistoja ja läjä valokuvia. Oli myös mielenkiintoista, kuinka Ruotsin itärannikon helteissä hiki virtasi ja voipaketti suli ruokalaukussa kastellen muun sisällön rasvaan, kun taas samoilla leveysasteilla, tosin huomattavasti korkeammalla merenpinnasta, Norjan puolella auton lämpömittari näytti jotain seitsemää astetta.
Eräänlaisen kiintoisan vastakohdan Uppsalan tuomiokirkon messun mahtipontisuudelle antoi pari viikkoa myöhemmin messu Pyhtään Pyhän Henrikin kirkossa, jossa pappi veti yksinään koko liturgian noin parillekymmenelle hengelle. Oliko pitäjän väki kenties lomanvietossa, en ole tietoinen kyseisen seurakunnan normaalista kävijämäärästä. Kaunis keskiaikainen kirkko kuitenkin, nurkassa seissyt patsas oli muistikuvieni mukaan 800 vuotta vanha. Mielenkiintoista ajatella että oman kotikaupunkini Haminan Marian kirkko oli vielä 1800-luvun alussa melko samanlainen, kunnes se korjaustöiden yhteydessä muutettiin nykyiseen uusklassiseen asuunsa.
Joo, kesä jatkuu ja suunnitelmissa on vielä useita lyhyitä valokuvausreissuja siellä sun täällä. Toivotan siunausta ja varjelusta kaikille lomaa viettäville ja muille tätä blogia lukeville, sekä tsemppiä kaikille uusille fukseille. Syksyllä tavataan yliopistolla.
Terveisin atk-vastaava Jani
Uppsalan kaupunki tuomiokirkkoineen oli yksi niistä kohteista, joita matkalta erityisesti odotin. Kirkon vieressä seisominen ja rakennuksen suuruuden toteaminen oli mykistävä kokemus. Väitän ettei katedraalin tarvitse lainkaan hävetä esimerkiksi Vatikaanin Pietarinkirkon rinnalla. Oli sunnuntai, joten osallistuin myös messuun kyseisessä kirkossa. Toki kaava oli pääpiirteiltään tuttu, mutta erojakin löytyi. Messun alussa oli ristisaatto ja varsinaisia kirjavirsiä oli vähemmän, mutta toisaalta muita lauluosuuksia tuntui olevan enemmän. Ehtoollinen poikkesi tutusta ehkä eniten. Pappi ja avustaja seisoivat vierekkäin ja heidän luokseen tultiin yksitellen jonossa. Pappi ojensi öylätin, joka piti sitten itse kastaa avustajan pitelemään viinimaljaan.
Sunnuntaiaamuna ennen messua olin poikennut läheisessä Sigtunan kaupungissa sekä Vanhan Uppsalan hautakummuilla ja kirkossa. Uppsalasta matka jatkui kohti Vadstenaa, jossa vierailukohteina olivat linna sekä birgittalaisluostarikirkko ja -museo. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin jatkanut Vadstenasta kaakkoon kohti Kalmaria ja Öölantia, mutta lähdinkin jo luoteeseen, kohti Norjaa. Norjassa matka piti sisällään mm. reitin varrelta yllättäen löytyneen rauniokirkon, Heddalin ja Ringebun sauvakirkot, kylmän tuulen piiskaamia vuoristoteitä ja Hellin rautatieaseman. Loppumatka kulkikin sitten Ruotsin Vilhelminan ja Storumanin kautta Övertorneåån ja sieltä takaisin Joensuuhun. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli, muistoja ja läjä valokuvia. Oli myös mielenkiintoista, kuinka Ruotsin itärannikon helteissä hiki virtasi ja voipaketti suli ruokalaukussa kastellen muun sisällön rasvaan, kun taas samoilla leveysasteilla, tosin huomattavasti korkeammalla merenpinnasta, Norjan puolella auton lämpömittari näytti jotain seitsemää astetta.
Eräänlaisen kiintoisan vastakohdan Uppsalan tuomiokirkon messun mahtipontisuudelle antoi pari viikkoa myöhemmin messu Pyhtään Pyhän Henrikin kirkossa, jossa pappi veti yksinään koko liturgian noin parillekymmenelle hengelle. Oliko pitäjän väki kenties lomanvietossa, en ole tietoinen kyseisen seurakunnan normaalista kävijämäärästä. Kaunis keskiaikainen kirkko kuitenkin, nurkassa seissyt patsas oli muistikuvieni mukaan 800 vuotta vanha. Mielenkiintoista ajatella että oman kotikaupunkini Haminan Marian kirkko oli vielä 1800-luvun alussa melko samanlainen, kunnes se korjaustöiden yhteydessä muutettiin nykyiseen uusklassiseen asuunsa.
Joo, kesä jatkuu ja suunnitelmissa on vielä useita lyhyitä valokuvausreissuja siellä sun täällä. Toivotan siunausta ja varjelusta kaikille lomaa viettäville ja muille tätä blogia lukeville, sekä tsemppiä kaikille uusille fukseille. Syksyllä tavataan yliopistolla.
Terveisin atk-vastaava Jani
TOIMINTAA
On elokuun viimeisen päivän ilta ja toimintavastaava kirjoittaa elokuun blogipäivitystä. Toivottavasti en ole ainut, jolla on kesä venähtänyt liian pitkäksi hoidettavien asioiden suhteen. Arkeen paluu tuli minulle hieman yllättäen, sillä kytkin itseni heti kesän alussa opintojen ja toimintavastaavan hommien suhteen off-asennolle. Kesän alusta kesätyöt veivätkin suurimman osan ajasta ja energiasta, ja loppukesän ajan keskityin rentoutumaan ja keräämään voimia tulevaa lukuvuotta varten Uhrasin vain murto-osan ajatuksista kesäopinnoille, mikä tosin saattoi olla virhe. Nyt kulunut kuukausi on kulunut pitkälti koneen ja kirjojen ääressä, kun olen yrittänyt kirjoittaa keskeneräisiä esseitä loppuun. Energiaa opiskeluun kuitenkin on taas, ja olen valmis kohtaamaan seuraavan lukuvuoden tuomat haasteet: syksy alkaa aineenopettajan pedagogisilla opinnoilla, ja keväällä on luvassa kandin kirjoittamista.
Vaikka tulevana lukuvuonna onkin tiedossa paljon tekemistä opintojen osalta, on myös syksyn toimintaa mietitty tarkoin. Oikeastaan tänä syksynä olen ennakoinut toiminnan suhteen, joten suunnitelmat vaativat enää toteutuksen. Tiedossa on kuitenkin perinteisten tapahtumien lisäksi myös jotakin uutta, josta toivottavasti saadaan rakennettua Fidekselle uusia perinteitä.
Uudet fuksit odottavat lukuvuoden ensimmäistä päivää varmaan innon ja jännityksen sekaisin tunnelmin. Minä taas toivon, että lomaa olisi vielä muutama viikko jäljellä. On kuitenkin ehkä parempi, että lomat loppuvat ja arki alkaa itse kullakin. Toivon oikein mukavaa lukuvuoden alkua ja opiskelun riemua jokaiselle, erityisesti teologian fukseille!
Terveisin toimintavastaavanne, Julianna
Vaikka tulevana lukuvuonna onkin tiedossa paljon tekemistä opintojen osalta, on myös syksyn toimintaa mietitty tarkoin. Oikeastaan tänä syksynä olen ennakoinut toiminnan suhteen, joten suunnitelmat vaativat enää toteutuksen. Tiedossa on kuitenkin perinteisten tapahtumien lisäksi myös jotakin uutta, josta toivottavasti saadaan rakennettua Fidekselle uusia perinteitä.
Uudet fuksit odottavat lukuvuoden ensimmäistä päivää varmaan innon ja jännityksen sekaisin tunnelmin. Minä taas toivon, että lomaa olisi vielä muutama viikko jäljellä. On kuitenkin ehkä parempi, että lomat loppuvat ja arki alkaa itse kullakin. Toivon oikein mukavaa lukuvuoden alkua ja opiskelun riemua jokaiselle, erityisesti teologian fukseille!
Terveisin toimintavastaavanne, Julianna
TARJOILUA
Syksy on jo hyvää vauhtia edennyt ja ensimmäisiä kuura-aamuja on havaittu. Syksyn ja yliopistoelämän alkamisen on myös voinut havaita keittiössäni, erityisesti maanantai-iltaisin. Tiistaiksi, tuo Herran suoma toinen sunnuntai joensuulaisille yliopistolaisille, on saatava jotain tarjottavaa. Olen siis tarjoiluvastaava, ja tehtävääni kuuluu tarjoiltavien hoitaminen erinäisiin Fideksen toimintoihin.
Joka tiistai, noin 12:15 aikoihin, heti keskipäivän hartauden jälkeen, on tarjolla päiväkahvit. Tälle kahvitushetkelle keitän kahvit ja teet, lisäksi joko ostan tai hulluuksissani leivon jotain tarjottavaa. Nämä tarjottavat rahoitetaan pääosin kolehdilla, jota keräilen pieneen astiaan siinä tarjoiltavien sivussa. Muistathan siis jättää ensi kerralla hartaudessa vieraillessasi vähän kilisevää tai kahisevaa, niin saadaan nauttia herkuista jatkossakin?
”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, makea masuun vilahtaa” vai kuinka se menikään?
Hoidan tarjoiltavia myös teologi-iltoihin, jolloin tarjoiltavat ovat iltapalan tapaisia. Normaalisti tarjolla on kutakuinkin leipää ja teetä. Sitten on toki spesiaalitapahtumia, joihin sekaannun myös: Vuosijuhlapäivän kahvitus, vappuna munkit ja joulun alla puurojuhlan puurot, tai mitä nyt juhlavastaavan kanssa keksimmekään.
Näillä mennään ja tiistaisin nähdään!
Terkuin Katja, tarjoiluvastaava
Joka tiistai, noin 12:15 aikoihin, heti keskipäivän hartauden jälkeen, on tarjolla päiväkahvit. Tälle kahvitushetkelle keitän kahvit ja teet, lisäksi joko ostan tai hulluuksissani leivon jotain tarjottavaa. Nämä tarjottavat rahoitetaan pääosin kolehdilla, jota keräilen pieneen astiaan siinä tarjoiltavien sivussa. Muistathan siis jättää ensi kerralla hartaudessa vieraillessasi vähän kilisevää tai kahisevaa, niin saadaan nauttia herkuista jatkossakin?
”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, makea masuun vilahtaa” vai kuinka se menikään?
Hoidan tarjoiltavia myös teologi-iltoihin, jolloin tarjoiltavat ovat iltapalan tapaisia. Normaalisti tarjolla on kutakuinkin leipää ja teetä. Sitten on toki spesiaalitapahtumia, joihin sekaannun myös: Vuosijuhlapäivän kahvitus, vappuna munkit ja joulun alla puurojuhlan puurot, tai mitä nyt juhlavastaavan kanssa keksimmekään.
Näillä mennään ja tiistaisin nähdään!
Terkuin Katja, tarjoiluvastaava
LIIKUNNAN TERVEISET
Fideksen liikuntavastaavana saan olla edustamassa hienoa jatkumoa. Emme ole pienin, emmekä suurin ainejärjestö kampuksellamme, mutta silti yksi näkyvin ja elinvoimaisin liikunnan osalta. Fides on ollut kolme vuotta järjestämässä esimerkiksi opintotukikorista, joka on ollut suuri menestys sekä yliopiston että ammattikorkean liikuntatapahtumana. Fides on myös ollut järjestävänä/auttavana tahona mukana sekä syksyn, että talven liikuntailtapäivissä.
Emme tietenkään unohda oman ainejärjestöämme. Oma tavoitteeni on ollut se, että jokaisella olisi mahdollisuus matalankynnyksen liikkumiseen. Tänä vuonna siihen on vielä parempi edellytys, sillä vuoro on klo. 19-20.30 tulliportinkadun koululla kolmen muun ainejärjestön kanssa. Vuorolla on paljon ihmisiä eri taitotasoista, mutta kaikki on otettu huomioon. Pelien taso ei ole liian korkea vähän pallopelejä harrastavalle, mutta toisaalta kokeneempikin pelaaja voi kehittää omaa taitoaan.
Fides Saliensis, kansan kielellä tunnetumpi Sininen Liekki pelaa salibandyliigan rentosarjaa ja on viimeisenä kolmena kautena voittanut kaksi kertaa bronssia ja kerran hopeaa. Olemme rentosarjan jengeistä ainut, jolla on näin pitkä historia kolmen parhaan jengin mittelöissä. Tänä vuonna, kuten aikaisempinakin vuosina, lähdemme hakemaan kultaa rentosarjasta. Tämän vuoden sarja on todella kova ja voiton saavuttaminen vaatii Liekiltä paljon ponnisteluja.
Fideksen liikunta ei unohda yhtäkään ainejärjestöömme kuuluvaa opiskelijaa. Olemme pyrkineet järjestämään liikunnallista toimintaa myös salivuorojen, salibandyliigan ja kampuksen liikuntailtapäivien lisäksi. Fideksen perinteinen talvihäsmäkkä on yksi tällainen esimerkki. Olemme järjestäneet sen Lykynlammella, joka sijaitsee n.10km päässä keskustasta Kontiolahteen päin. Perinteisesti olemme pelanneet pienet höntsyjalkapallot ja pelien jälkeen olemme istuneet laavussa paistaen makkaraa ja juoden lämmintä mehua ja kahvia. Tänä vuonna Fideksen liikunnan edustajana haluan tarjota vielä enemmän. Pyrin järjestämään ekskursion Joensuun jääkarhuille, mikäli hinnasta päästään yksimielisyyteen. Ennen saunomista ulkoilemme yhdessä ja paistelemme laavussa makkaraa ja muita grillituotteita, tapahtuma on alkoholiton.
Liikuntavastaavana haluan kiittää kaikkia pian päättyvästä hallituskaudesta. On ollut ilo järjestää liikunnan tapahtumia teidän hyväksenne. Toivottavasti jokainen liikuntatapahtumiin ja vuoroille osallistunut henkilö on saanut hyviä muistoja. Tulkaa maanantain salivuorolle liikkumaan ja saamaan kavereita opettaja opiskelijoista. Liikunta yhdistää ihmisiä todella tehokkaasti.
Ystävällisin terveisin Miika Kähkönen – Fides Ostiensiksen liikuntavastaava
Emme tietenkään unohda oman ainejärjestöämme. Oma tavoitteeni on ollut se, että jokaisella olisi mahdollisuus matalankynnyksen liikkumiseen. Tänä vuonna siihen on vielä parempi edellytys, sillä vuoro on klo. 19-20.30 tulliportinkadun koululla kolmen muun ainejärjestön kanssa. Vuorolla on paljon ihmisiä eri taitotasoista, mutta kaikki on otettu huomioon. Pelien taso ei ole liian korkea vähän pallopelejä harrastavalle, mutta toisaalta kokeneempikin pelaaja voi kehittää omaa taitoaan.
Fides Saliensis, kansan kielellä tunnetumpi Sininen Liekki pelaa salibandyliigan rentosarjaa ja on viimeisenä kolmena kautena voittanut kaksi kertaa bronssia ja kerran hopeaa. Olemme rentosarjan jengeistä ainut, jolla on näin pitkä historia kolmen parhaan jengin mittelöissä. Tänä vuonna, kuten aikaisempinakin vuosina, lähdemme hakemaan kultaa rentosarjasta. Tämän vuoden sarja on todella kova ja voiton saavuttaminen vaatii Liekiltä paljon ponnisteluja.
Fideksen liikunta ei unohda yhtäkään ainejärjestöömme kuuluvaa opiskelijaa. Olemme pyrkineet järjestämään liikunnallista toimintaa myös salivuorojen, salibandyliigan ja kampuksen liikuntailtapäivien lisäksi. Fideksen perinteinen talvihäsmäkkä on yksi tällainen esimerkki. Olemme järjestäneet sen Lykynlammella, joka sijaitsee n.10km päässä keskustasta Kontiolahteen päin. Perinteisesti olemme pelanneet pienet höntsyjalkapallot ja pelien jälkeen olemme istuneet laavussa paistaen makkaraa ja juoden lämmintä mehua ja kahvia. Tänä vuonna Fideksen liikunnan edustajana haluan tarjota vielä enemmän. Pyrin järjestämään ekskursion Joensuun jääkarhuille, mikäli hinnasta päästään yksimielisyyteen. Ennen saunomista ulkoilemme yhdessä ja paistelemme laavussa makkaraa ja muita grillituotteita, tapahtuma on alkoholiton.
Liikuntavastaavana haluan kiittää kaikkia pian päättyvästä hallituskaudesta. On ollut ilo järjestää liikunnan tapahtumia teidän hyväksenne. Toivottavasti jokainen liikuntatapahtumiin ja vuoroille osallistunut henkilö on saanut hyviä muistoja. Tulkaa maanantain salivuorolle liikkumaan ja saamaan kavereita opettaja opiskelijoista. Liikunta yhdistää ihmisiä todella tehokkaasti.
Ystävällisin terveisin Miika Kähkönen – Fides Ostiensiksen liikuntavastaava
VUOSI 2015 TIIVISTETTYNÄ
Vuosi 2015 oli opintonsa juuri aloittaneelle ja hallitustoimintaan vasta tutustuneelle varajäsenelle rikas ja oppimisentäyteinen vuosi. Kokoustaminen ja vastuunkantaminen tulivat tutuiksi. Ehkä oli jo aikakin. Toimintavastaavan varajäsenenä auttelin Juliannaa alkuvuodesta lähinnä toiminnan lisäkäsinä. Ensimmäisen kerran vappuna pääsin tositoimiin, kun järjestin Fideksen grillailuja kirkon takana. Myös munkkeja pääsin pyörittelemään.
Syksyllä tuutorointi toi minut entistä vahvemmin mukaan toimintaan ja fuksisitseillä vastasinkin osasta tarjoilua ja muista pienistä järjestelyistä. Marraskuussa hoidin myös alumnipäivän lyhyellä varoitusajalla. Päivä onnistui lähes moitteettomasti, vaikka kiire olikin. Autoin muutamia kertoja myös tarjoiluvastaavaa kuluneen vuoden aikana. Varajäsenen paikka Fideksessä on turvallinen, mutta se ei jätä kuitenkaan toimettomaksi. Varajäsenenä pääsee vaikuttamaan päätöksiin ja toimimaan ’joka paikan höylänä’. Apua tarjotaan sinne, missä sitä tarvitaan. Pienistä kengistä on helpompi loikata suurempiin kenkiin.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 opetti, kasvatti ja rohkaisi. Ennenkaikkea vuosi sai minut innostumaan hallitustoiminnasta oikein tosissaan. Tästä on hyvä jatkaa!
Sara
Syksyllä tuutorointi toi minut entistä vahvemmin mukaan toimintaan ja fuksisitseillä vastasinkin osasta tarjoilua ja muista pienistä järjestelyistä. Marraskuussa hoidin myös alumnipäivän lyhyellä varoitusajalla. Päivä onnistui lähes moitteettomasti, vaikka kiire olikin. Autoin muutamia kertoja myös tarjoiluvastaavaa kuluneen vuoden aikana. Varajäsenen paikka Fideksessä on turvallinen, mutta se ei jätä kuitenkaan toimettomaksi. Varajäsenenä pääsee vaikuttamaan päätöksiin ja toimimaan ’joka paikan höylänä’. Apua tarjotaan sinne, missä sitä tarvitaan. Pienistä kengistä on helpompi loikata suurempiin kenkiin.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 opetti, kasvatti ja rohkaisi. Ennenkaikkea vuosi sai minut innostumaan hallitustoiminnasta oikein tosissaan. Tästä on hyvä jatkaa!
Sara
VARAJÄSENENÄ AUTTAMASSA
Varajäsen Heikkinen tässä hei!
Vuosi on päättymässä ja Fideksen vanhan hallituksen osalta se jo päättyikin. Aika on vierähtänyt – välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Itse päädyin osaksi hallitustoimintaa viime keväällä ja vaikka aluksi kauhistuin, millaiseen vastuuhommaan jouduinkaan, olen lukuvuoden aikana todennut, ettei varajäsenen homma niin kamalaa olekaan. Tässä hommassa on saanut nähdä ja tutustua Fideksen toimintaa lähemmin kuin ennen. Lähes kaikki oli uutta, mutta kokeneemmat onneksi neuvoivat ja opastivat. Lukuvuoden aikana olen saanut olla mukana osallistumassa erilaisten tapahtumien järjestelyihin ja paikkaamassa esim. KoPoa menneen syksyn muutamissa tapaamisissa. On ollut hauskaa saada tehdä asioita ja auttaa ainejärjestön toiminnassa, vaikka en ihan suuren suurta vastuuta olekaan toiminnasta kantanut. Hauskin kuluneen syksyn tapahtumista taisi olla Abipäivä, jossa jaettiin makeisia ja valistettiin lukiolaisia teologian opiskelun mahdollisuudesta. Vaikka vain muutamat oikeasti pysähtyivät tarkastelemaan teologian opintoja, oli iltapäivä iloisen pöytäseurueemme takia mitä piristävin. Ilokseni huomaan osan noista iloisista veikoista kuuluvan nyt uuden Fideksen hallituksen kokoonpanoon. Ainejärjestömme tulevaisuus näyttää olevan hyvissä käsissä!
Tämän varajäsenen on nyt aika ripustaa lapaset naulaan ja laukata valkeammille laitumille. Viimeisenä huomiona voisin kehottaa kaikkia fidesläisiä pyrkimään varajäsenen asemaan. Homma ei ole niin pelottavaa tai raskasta kuin luulisi. Siitä voi jopa nauttia! Kuten ei oikeastaan kaikesta, kunhan hommaan perehdytetään. Tästä kokemuksesta taas viisastuneena eteenpäin. Kiitos vielä kuluneesta lukuvuodesta ja hauskaa Joulun sekä tulevan vuoden odotusta kaikille!
Halauksin ja terveisin, Emilia Heikkinen, Fideksen hallituksen varajäsen
Vuosi on päättymässä ja Fideksen vanhan hallituksen osalta se jo päättyikin. Aika on vierähtänyt – välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Itse päädyin osaksi hallitustoimintaa viime keväällä ja vaikka aluksi kauhistuin, millaiseen vastuuhommaan jouduinkaan, olen lukuvuoden aikana todennut, ettei varajäsenen homma niin kamalaa olekaan. Tässä hommassa on saanut nähdä ja tutustua Fideksen toimintaa lähemmin kuin ennen. Lähes kaikki oli uutta, mutta kokeneemmat onneksi neuvoivat ja opastivat. Lukuvuoden aikana olen saanut olla mukana osallistumassa erilaisten tapahtumien järjestelyihin ja paikkaamassa esim. KoPoa menneen syksyn muutamissa tapaamisissa. On ollut hauskaa saada tehdä asioita ja auttaa ainejärjestön toiminnassa, vaikka en ihan suuren suurta vastuuta olekaan toiminnasta kantanut. Hauskin kuluneen syksyn tapahtumista taisi olla Abipäivä, jossa jaettiin makeisia ja valistettiin lukiolaisia teologian opiskelun mahdollisuudesta. Vaikka vain muutamat oikeasti pysähtyivät tarkastelemaan teologian opintoja, oli iltapäivä iloisen pöytäseurueemme takia mitä piristävin. Ilokseni huomaan osan noista iloisista veikoista kuuluvan nyt uuden Fideksen hallituksen kokoonpanoon. Ainejärjestömme tulevaisuus näyttää olevan hyvissä käsissä!
Tämän varajäsenen on nyt aika ripustaa lapaset naulaan ja laukata valkeammille laitumille. Viimeisenä huomiona voisin kehottaa kaikkia fidesläisiä pyrkimään varajäsenen asemaan. Homma ei ole niin pelottavaa tai raskasta kuin luulisi. Siitä voi jopa nauttia! Kuten ei oikeastaan kaikesta, kunhan hommaan perehdytetään. Tästä kokemuksesta taas viisastuneena eteenpäin. Kiitos vielä kuluneesta lukuvuodesta ja hauskaa Joulun sekä tulevan vuoden odotusta kaikille!
Halauksin ja terveisin, Emilia Heikkinen, Fideksen hallituksen varajäsen
